14.6.2019

19.2 Naarmuja vain

Istun nojatuolissa takkatulen ääressä. Otin läppärin syliini kirjoittamista varten ja olo on jotenkin ihanan levollinen. Välillä tuijotan ikkunasta ulos järvelle. Olemme mökillä. Nyt on perjantai-ilta, eikä siitä ole montaa tuntia, kun olin henkisesti hetken aivan maassa.

Auto osui aitaan

Olen ollut tänään väsynyt, mutta sinnittelin töissä koko päivän. Ja sain kuitenkin töitä tehtyä, mikä on tosi hienoa. Mutta kun ajoin autolla kotiin, olin tosi poissaoleva. Havahduin, kun käännyin kotipihaan ja tunsin kolahduksen. Pihamme on rajattu noin metrin korkealla kiviaidalla. Olin ajanut aitaa päin siten, että auton kylki osui aitaan. Aitaa kaatui jonkin verran. Autoni kyljessä on nyt lommo ja naarmuja.

Sammutin auton ja menin sisälle itkemään. Itsesyytökset alkoivat saman tien. Miksi olen näin väsynyt? Miksi olin poissaoleva? Miten voin onnistua ajamaan tuolla tavalla kotipihaan? Syytin väsymystä, uupumusta ja masennusta tapahtuneesta.

Henkinen naarmu

Tuli henkisesti tosi isosti takapakkia, sillä tämä viikko on ollut aika lupaava. En ole nukkunut päiväunia muutamaan päivään. Ehdin jo ajatella, että nyt tästä lähtee nousukausi. Mutta tämän päivän väsymys ja tuo tapaturma veivät mielen tosi matalaksi.

Päätin vaihtaa ajatukset positiiviseksi. Olen kuitenkin edistynyt. En jäänyt asiaa murehtimaan muutamaa tuntia enempää. Mitään henkilövahinkoja ei sattunut. Pieni henkinen naarmu vain. Nyt olen mökillä ja mieli levollinen. Kyllä luonto vaan rauhoittaa ja saa jotenkin pään tyhjäksi.

2 kommenttia:

  1. Halauksia sinne, vaikka internetin bittihalaus ei ole mitään verrattuna oikean halauksen voimaan. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä bittihalauskin tuntuu hyvälle ja antaa voimaa jaksaa 😊

      Poista