26.5.2019

18.10 Luulosairas?

En oikein enää tiedä, mikä ihme minua vaivaa. Se, että jaksan, on koko ajan päällimmäisenä ilmassa. Jaksaminen on alkanut määrittelemään arkea jo liikaa. Joka asiassa minun täytyy miettiä, että jaksanko sitä tai jaksanko tätä. Nukun joka päivä päiväunet töitten jälkeen. Sitten yritän jaksaa tehdä jotain. Kerään esimerkiksi voimia, että jaksan lähteä kauppaan. Ja kun tulen kaupasta, toivon että mieheni on kotona, koska en jaksa purkaa kauppakasseja. En voi sopia arki-iltaan enempään kuin ns. yhden asian / tehtävän. En jaksa hoitaa jotain muuta asiaa ja vaikka yhdistää siihen kaupassa käyntiä.

Sekaisin tiedosta

Uuvuttaako minut työtehtävät, työpaikka, raudan puutos vai masennus? Nyt on niin paljon kysymyksiä ilmassa, enkä löydä niihin vastauksia. Olen liittynyt facebookissa Raudan puutos ilman anemiaa -ryhmään, jossa on yli 20 000 ihmistä mukana. Kaikilla alhainen ferritiini, mutta hemoglobiini normaali.

Olen lukenut sieltä paljon tietoa ja ihmisten kokemuksia ferritiinistä ja sen vaikutuksia. Olen tällä hetkellä ”sekaisin” tiedosta. Olen tulkinnut, että vakava raudan puutos voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin masennus. Entä jos en olekaan masentunut? Entä jos syön turhaan lääkkeitä? Mutta kun järkeilen, tunnistan kyllä masennuskauteni ja olen varma, että sairastan sitä. Tai ainakin olen sairastanut silloin romahduksen jälkeen.

No sitten ne kaikki muut oireet, mitä alhainen ferritiini aiheuttaa. Juuri uupumista, aivosumua, hiusten lähtöä, liikunnasta pahaa oloa, pahan olon tunne kurkussa jne. Eli onko minulla nyt nuo ferritiinin aiheuttamat oireet päällä? Enkä olekaan uupunut työstä vaan keho huutaa rautaa?

Tuntuu siltä, että kun olen uupumus- ja masennuspotilas, niin kaikki oireeni selitetään masennuksella. Tässä uudessa masennuslääkkeessä on piristäviä aineita. Mutta ne eivät ole piristäneet minua ollenkaan, vaan uupumus on yhtä edelleen vahvasti läsnä.

En halua sairaslomalle

Melkein tiedän, että jos pyytäisin sairaslomaa tämän uupumuksen vuoksi, niin saisin sitä. Mutta en halua. En halua olla taas se ihminen, joka loistaa töissä poissaolollaan.



5 kommenttia:

  1. Voimia sinulle!
    Olen jonkin aikaan lukenut blogiasi. Tuli tuossa luettua se jo toistamiseen läpi. Itse kamppailen ajatuksen kanssa "onko diagnoosin saaminen tärkeää?" Jos en saa diagnoosia niin, sitten pyörittelen mielessä, kuka minä olen? Mitä minä olen jne... Masennus ajatuksia, ei kiinnostusta elää, mutta fyysisesti jaksan... Olenko masentunut vai jotakin muuta? Epäilyksiä on, mutta ei virallisia diagnooseja.

    Kävimme äidin kanssa luovuttamassa verta. Hän ei saanut, hemoglobiini oli juuri ja juuri alle rajan. Mutta sai antaa veripankkiin tiedot itsestään, sieltä sitten löytyi kummallisuuksia. Lääkärin ja testien mukaan, rauta ei imeydy. Ferritiini jne oli myös alhainen, nyt hän sitten juoksee labrassa kunnes löydetään jokin selitys.

    Ihmisen mieli ja keho on kummallinen. Kummallinen, mutta kiinnostavan ihmeellinen.

    Onneksi on rikkonainen viikko ja torstaina saa ottaa rennosti! (pitää itse muistaa tuo myös ja jos on helatorstai mahdollisuus, eikä töissä oloa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi. Tosi hyvä huomio, onko diagnoosi tärkeä vai ei. Toisaalta se ei ole, toisaalta se on. Näin minusta välillä tuntuu. Olisin supertyytyväinen, jos saisin virallisen diagnoosin, mistä tämä väsymys johtuu. Niin, tai siis onhan se minulla, se johtuu masennuksesta. Ja toisaalta, kyllä lääkäri myönsi sen, että minulla on vakava raudan puutos. Mutta jotenkin on sellainen olo, että sitä ei oteta vakavasti, vaan kaikki menee masennuksen piikkiin. Ja kun en oikein itse enää tiedä, mistä nämä kaikki johtuu. Mieli tosiaan on ihmeellinen, voihan tämä kaikki johtua myös masennuksesta... Tosiaan, onneksi on ollut kevyt työviikko, tänään vapaata. Huomenna töihin, mutta sitten on taas viikonloppu. Mahtavaa!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Blogisi ja tämä teksti kolahti jotenkin erityisesti koska se kuvastaa niin paljon omaa tilannetta, joka on jatkunut jo vuosia: Romahduksen (2015) jälkeistä on-off-uupumusta.

    "En oikein enää tiedä, mikä ihme minua vaivaa. Se, että jaksan, on koko ajan päällimmäisenä ilmassa. Jaksaminen on alkanut määrittelemään arkea jo liikaa. Joka asiassa minun täytyy miettiä, että jaksanko sitä tai jaksanko tätä. Nukun joka päivä päiväunet töitten jälkeen. Sitten yritän jaksaa tehdä jotain. Kerään esimerkiksi voimia, että jaksan lähteä kauppaan. Ja kun tulen kaupasta, toivon että mieheni on kotona, koska en jaksa purkaa kauppakasseja. En voi sopia arki-iltaan enempään kuin ns. yhden asian / tehtävän. En jaksa hoitaa jotain muuta asiaa ja vaikka yhdistää siihen kaupassa käyntiä."

    Tämä oli kuin suoraan omasta arjestani. Sinnittelen töissä, mutta kun tulen kotiin kirjaimellisesti kaadun sänkyyn ja yritän harhauttaa masentavat ajatukset (miksen jaksa nähdä ketään, tehdä mitään, minulla ei ole elämää) netflixillä tai jollain. Tiskit ja siivouksen jaksan hoitaa "juuri ja juuri" niin että kämppä ei ole aivan sikolätti, vaikka kyllä se sitä toisinaan on, ehkäpä useinkin. Kaupassa käynti, asioden hoitaminen, kaikki perusujutut on tosi vaikeita.

    Minulle myös mt-diagnoosi, mutta romahduksessa on mennyt myös jotain rikki fyysiesti/hermostollisesti: Olen aivan tosi kipeä kun vähänkin joudun tekemään yhtään mitään mikä stressaa fyysisesti tai psyykkisesti. Työstä en pysty innostumaan, tai jos saan "innostumis"-vaihteen päälle, uuvun hetkessä. Minun pitää joka päivä säännöstellä jaksamistani, ja suurimmaksi osaksi jaksan työskennellä vain 5-6h päivässä. Tilanne tuntuu aivan epätoivoiselta.

    Nyt rojahdin sänkyyn alkuviikosta, ja tuntuu vielä pahemmalta. Makaan morkkiksessa kotona, ulkona helle, ja ei uskalla lähteä ulos päivällä vaikka ahdistaa, ettei törmää työkavereihin. Flunssassa kun virallisesti olen.

    Blogisi puhutteli kyllä monella tasolla. Luen varmasti edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Tuo juuri, että tarvii säännöstellä jaksamista alkaa olla jo henkisesti uuvuttavaa. Onneksi pian alkaa kesäloma. Saa ainakin nukkua aina kun huvittaa. Yritän ainakin nauttia lomasta ja aion tehdä itselleni mukavia asioita juuri voimien mukaan. On mielenkiintoista nähdä, miten voimat riittävät kun ei ole töissä. Mukavaa kesää sinulle ja voimia jaksamisen kanssa kamppailuun.

      Poista