26.5.2019

18.10 Luulosairas?

En oikein enää tiedä, mikä ihme minua vaivaa. Se, että jaksan, on koko ajan päällimmäisenä ilmassa. Jaksaminen on alkanut määrittelemään arkea jo liikaa. Joka asiassa minun täytyy miettiä, että jaksanko sitä tai jaksanko tätä. Nukun joka päivä päiväunet töitten jälkeen. Sitten yritän jaksaa tehdä jotain. Kerään esimerkiksi voimia, että jaksan lähteä kauppaan. Ja kun tulen kaupasta, toivon että mieheni on kotona, koska en jaksa purkaa kauppakasseja. En voi sopia arki-iltaan enempään kuin ns. yhden asian / tehtävän. En jaksa hoitaa jotain muuta asiaa ja vaikka yhdistää siihen kaupassa käyntiä.

Sekaisin tiedosta

Uuvuttaako minut työtehtävät, työpaikka, raudan puutos vai masennus? Nyt on niin paljon kysymyksiä ilmassa, enkä löydä niihin vastauksia. Olen liittynyt facebookissa Raudan puutos ilman anemiaa -ryhmään, jossa on yli 20 000 ihmistä mukana. Kaikilla alhainen ferritiini, mutta hemoglobiini normaali.

Olen lukenut sieltä paljon tietoa ja ihmisten kokemuksia ferritiinistä ja sen vaikutuksia. Olen tällä hetkellä ”sekaisin” tiedosta. Olen tulkinnut, että vakava raudan puutos voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin masennus. Entä jos en olekaan masentunut? Entä jos syön turhaan lääkkeitä? Mutta kun järkeilen, tunnistan kyllä masennuskauteni ja olen varma, että sairastan sitä. Tai ainakin olen sairastanut silloin romahduksen jälkeen.

No sitten ne kaikki muut oireet, mitä alhainen ferritiini aiheuttaa. Juuri uupumista, aivosumua, hiusten lähtöä, liikunnasta pahaa oloa, pahan olon tunne kurkussa jne. Eli onko minulla nyt nuo ferritiinin aiheuttamat oireet päällä? Enkä olekaan uupunut työstä vaan keho huutaa rautaa?

Tuntuu siltä, että kun olen uupumus- ja masennuspotilas, niin kaikki oireeni selitetään masennuksella. Tässä uudessa masennuslääkkeessä on piristäviä aineita. Mutta ne eivät ole piristäneet minua ollenkaan, vaan uupumus on yhtä edelleen vahvasti läsnä.

En halua sairaslomalle

Melkein tiedän, että jos pyytäisin sairaslomaa tämän uupumuksen vuoksi, niin saisin sitä. Mutta en halua. En halua olla taas se ihminen, joka loistaa töissä poissaolollaan.



3 kommenttia:

  1. Voimia sinulle!
    Olen jonkin aikaan lukenut blogiasi. Tuli tuossa luettua se jo toistamiseen läpi. Itse kamppailen ajatuksen kanssa "onko diagnoosin saaminen tärkeää?" Jos en saa diagnoosia niin, sitten pyörittelen mielessä, kuka minä olen? Mitä minä olen jne... Masennus ajatuksia, ei kiinnostusta elää, mutta fyysisesti jaksan... Olenko masentunut vai jotakin muuta? Epäilyksiä on, mutta ei virallisia diagnooseja.

    Kävimme äidin kanssa luovuttamassa verta. Hän ei saanut, hemoglobiini oli juuri ja juuri alle rajan. Mutta sai antaa veripankkiin tiedot itsestään, sieltä sitten löytyi kummallisuuksia. Lääkärin ja testien mukaan, rauta ei imeydy. Ferritiini jne oli myös alhainen, nyt hän sitten juoksee labrassa kunnes löydetään jokin selitys.

    Ihmisen mieli ja keho on kummallinen. Kummallinen, mutta kiinnostavan ihmeellinen.

    Onneksi on rikkonainen viikko ja torstaina saa ottaa rennosti! (pitää itse muistaa tuo myös ja jos on helatorstai mahdollisuus, eikä töissä oloa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi. Tosi hyvä huomio, onko diagnoosi tärkeä vai ei. Toisaalta se ei ole, toisaalta se on. Näin minusta välillä tuntuu. Olisin supertyytyväinen, jos saisin virallisen diagnoosin, mistä tämä väsymys johtuu. Niin, tai siis onhan se minulla, se johtuu masennuksesta. Ja toisaalta, kyllä lääkäri myönsi sen, että minulla on vakava raudan puutos. Mutta jotenkin on sellainen olo, että sitä ei oteta vakavasti, vaan kaikki menee masennuksen piikkiin. Ja kun en oikein itse enää tiedä, mistä nämä kaikki johtuu. Mieli tosiaan on ihmeellinen, voihan tämä kaikki johtua myös masennuksesta... Tosiaan, onneksi on ollut kevyt työviikko, tänään vapaata. Huomenna töihin, mutta sitten on taas viikonloppu. Mahtavaa!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista