7.4.2019

18.5 Pieniä askeleita eteenpäin

Enää ei ole huono olo kuin aamuisin uuden lääkkeen oton jälkeen. Huono olo jatkuu noin puoleen päivään saakka, sitten olen mielestäni jo ihan kunnossa. Olen jaksanut puuhailla kotona kaikenlaista pientä. Edelleen joudun istumaan sohvalle ja pitää taukoa. Mutta ei se haittaa. Pääasia, että enää ei okseta eikä heinäsirkat pidä konserttia päässäni.

On jännä huomata, että edelleen tunnen häpeää, kun olen sairaslomalla. Vältän päiväsaikaan kaupassakäyntiä, ettei kukaan tuttu tule vastaan. Enkä oikein kehtaa lähteä päivällä ulos kevyelle lenkillekään. Joten olen päivisin lähes koko ajan kotona. No, tuleepahan siivottua, sillä se puoli on jäänyt viime kuukausina hoitamatta. Sain jopa talviverhotkin jo poistettua keittiön ikkunasta. Tosin uusia en samaan hyömyyn jaksanut laittaa, mutta kaivoin ne kyllä jo esiin.

Kuva: pixabay.com

Vielä viikko sairaslomaa

Aina iltaisin ajattelen, että pystyisin tekemään töitä ja tunnen huonoa omaatuntoa sairaslomasta. Mutta aamuisin, kun tuo paha olo tulee, ymmärrän, että työnteko ei olisi mitenkään vielä järkevää. Ensi viikko on vielä sairaslomaa jäljellä. Toivonkin, että aamuinen paha olo loppuu ja voisin mennä viikon päästä töihin.

Energiantasosta en oikein osaa sanoa. Nukun noin 10-12 tuntia yössä ja välillä huilaan iltapäivällä puoli tuntia. Kun työt alkavat, jäävät yöunet yleensä noin 8-9 tuntiin. En oikein tiedä, jaksanko sitten taas normaalia työrytmiä ja kuinka kauan. Tiistaina minulla on työterveyslääkärissä ns. tsekkauskäynti, niin katsotaan mitä mieltä lääkäri on.

Pieniä askeleita

Olen kiinnittänyt nyt ruokailuun entistä enemmän huomiota. Olen täydentänyt aterioita ravintoterapeutin vinkeillä. Aika haastavaa, sillä tulen niin helposti täyteen. Mutta pikkuhiljaa etenen ja kaikki parannus on koko ajan eteenpäin.

Viime viikolla olin ystäväni kanssa lenkillä ja katsoessaan minua hän kysyi: oletko laihtunut? Poskissani on kuopat ja näytän aika riutuneelta. Kotiin päästyäni minun oli pakko käydä puntarissa. Mitään muutosta ei ole tapahtunut suuntaan tai toiseen. Ehkä tämä lääkkeen vaihdos, väsymys ja kaikki muut ovat koetelleet kehoani vaan niin paljon, että se on alkanut näkymään kasvoissani.

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Olen seuraillut blogiasi. Samassa veneessä mennään. Sinä olet kulkenut tosin jo pidemmälle. Silläpä kysyisin neuvoa, kun tuntuu että uupumukseni on uusiutumassa. Taustalla vakava-asteinen työuupumus + masennuss ja pitkän sairausloman kautta asteittainen työhönpaluu toiseen työhön on onnistunut niin, että teen nyt jo täyttä työaikaa. Nyt henkinen paine töissä on ollut kova jo pidemmän aikaa. Eilen lähdin töistä pois itkien. Asioita miettiessäni huomasin, että jo pidemmän aikaa kroppa on ilmoittanut huonosta olostaan. Jatkuvaa flunssaa, maha-vaivaa. Kotona ei jaksa enää mitään, olen ärtynyt ja väsynyt. Elämänilo on kadonnut. Sairauslomalle en haluaisi jäädä. Nyt kuitenkin uupumus on vasta sillä väsyneisyys alueella, ei ole vielä kyynisyyttä tai ammatillisen itsetunnon katoamista, jotka menivät silloin aikanaan ja sain ne pikkuhiljaa takaisin. En niitä enää haluaisi menettää. Olen vain pettynyt, kun en pystynytkään tähän enää siten kuten ennen sairastumista. Osaatko sanoa mitä tekisin, kuinka saisin takaisin jaksamiseni? Työterveyslääkäriin varmaan mentävä, millähän perusteilla saisi esim. osa-aikaista sairauslomaa. Tuntuu vain etten kykene viiteen päivään viikossa näillä voimavaroilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi ja anteeksi vastauksen kestäminen. Olen itsekin ollut tässä aika kovilla ja pitänyt hieman taukoa blogista. On ikävää, että olet alkamassa uupumaan uudelleen. Itse olen huomannut, etten kestä enää lähes ollenkaan paineita, kiirettä jne. Iso tunnemyllerrys, oli se sitten iloa tai surua, aiheuttaa kokemuksen jälkeen suurta väsymystä. Olen myös itse tietyllä tavalla pettynyt, etten kestä enää samoin kuin ennen.

      Kuitenkin on hyvä, että olet alkanut kiinnittämään huomiota, että uupumus on tulossa. Se on minusta iso askel, että sen itse jo huomaa ja tunnistaa oireet. Nyt vaan täytyisi löytää joku ratkaisu, millä et uuvu uudelleen. Kukaan muu ei sitä tee sinun puolestasi. Ikävästi ehkä kirjoitettu, mutta niin se vaan on. Saisitko työterveydestä apua tilanteeseesi? Tai ehkä omalta esimieheltäsi, jonka kanssa voisit katsoa työtilanteesi ja keksiä helpottavia ratkaisuja?

      Poista