10.3.2019

18.1 Toivoa terapiasta

Sain varattua ajan omalta psykoterapeutilta. Siitä on vuosi aikaa, kun viimeksi kävin hänen luonaan. Oli jotenkin tosi kiva mennä vaihtamaan kuulumisia. Kerroin vuoden ajalta kuulumiseni ja missä tilanteessa nyt olen. Melkein itkin ilosta, kun terapeuttini kertoi uskovansa ferritiini-arvoihin sata prosenttisesti. Hän on itsekin kärsinyt vakavasta raudan puutteesta ja osasi samaistua miltä minusta tuntuu. Hän ihmetteli myös, miksi minua ei ole lähetetty rautatankkaukseen.

Tuli hyvä ja lohduttava olo, sillä olen jo ehtinyt kuvittelemaan itseäni luulosairaaksi. Tämä väsymys on aivan valtavaa. Ihan kuin olisin keski-ikäinen nainen vanhuksen kehossa. Niin poikki minun jokainen kehon osa on.

Kuva: pixabay.com

Ravintoterapeutille

Terapian lopputuloksena oli, että varasin ajan ravintoterapeutille. Olimme terapeutin kanssa samaa mieltä, että ruokailutapani olisi hyvä tarkistaa ja laittaa kuntoon. Haluan nyt panostaa, jotta kehoni saa kaiken tarvitsemansa energian ja ravintoaineet. Syön tällä hetkellä viisi kertaa päivässä, tasaisin väliajoin. Mutta ehkä liian yksipuolisesti ja liian vähillä energioilla. Ravintoterapeutin aika on ensi viikolla, odotan sitä mielenkiinnolla.

Miten jaksan töissä?

En tiedä miten jaksan töissä. Nyt kun olin kaksi viikkoa sairaslomalla, niin kolme seuraavaa päivää jaksoin hyvin tehdä töitä. Viime torstai ja perjantai olivat tuskaa. Muutama työkaverikin on tullut varovasti sanomaan, että näytän huonokuntoiselta. Tiedän, olen aivan sairaan näköinen.

Olen miettinyt, olisiko järkevää pyytää sairaslomaa tai tehdä jälleen kerran osa-aikatyötä. Jos työnantaja suostuisi. Katson nyt, miten tästä tämä kuukausi etenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti