6.2.2019

17.12 Saa mitä haluat -luennolla

Istuin Saa mitä haluat -kiertueluennon ensimmäisellä tuolirivillä ystäväni kanssa. Ajatuksissani mietin, että mihin oikein olen tullut. Olin selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolella. En ole koskaan ollut missään hyvinvointiin liittyvällä luennolla, saati lukenut yhtään aiheeseen liittyvää kirjaa. Minulla on ollut omat ennakkoasenteet tapahtumia kohtaan, enkä ole ollut aiemmin henkisesti valmis luentoihin. Joululomalla rohkaisin itseäni ja ilmoittauduin Saa mitä haluat -luennolle. Minulla oli niin vahva tunne, että tarvitsen jotain uutta voimaa itselleni.

Tilaisuus alkoi rennosti ja unohdin epävarmuuteni todella nopeasti. Ilkka Koppelomäki sai yleisön heti otteeseen ja se oli sitten menoa J. Ihan mahtava tyyli esiintyä ja tuoda asioita oikeasta elämästä esiin. Romahdukseni jälkeen minun on ollut vaikea keskittyä pitkäksi aikaa mihinkään... Eilen minulle ei tullut missään vaiheessa ”boring-efektiä”, ja koko kolmetuntinen tilaisuus oli nopeasti ohi. Olin läsnä koko ajan.

Mitä sitten sain luennolta?

”Minkälaista tarinaa sinä haluaisit kertoa omasta elämästäsi. Älä murehdi liikaa sellaisista asioista, joihin et voi vaikuttaa. Mihin haluat muutosta? Mikä on sinun intohimo? Mitä sinä oikeasti haluat?  Sinulla on vapaus valita.”

En tiedä osaanko sanoin kuvailla niitä tunteita joita koin luennon aikana. Sain monia oivalluksia elämääni mukaan. Yksi oivallus koskee onnellisuutta. Vain minä itse pystyn siihen vaikuttamaan. Voin itse päättää olevani onnellinen. Kukaan muu ei tee sitä minun puolesta. Onnellinen voi olla nyt. Sitä ei kannata siirtää johonkin tiettyyn saavutukseen. Että sitten olen onnellinen, kun olen saavuttanut sen.

Näkymä mökin terassilta järvelle.


Uusi asenne ohjeeseen: Ota vastuu omasta elämästäsi

Tuo ohje on saanut minut aiemmin melkein raivon partaalle. Se, että masentuneelle sanotaan ”ota vastuu omasta elämästäsi”. Olen lukenut tuon ohjeen, silloin kun olen ollut tosi pohjalla. Silloin, kun en ole kyennyt tekemään yhtään mitään. Kun on pohjalla, tuota ei vaan yksinkertaisesti pysty toteuttamaan. Masennus on sairaus, se ei ole oma valinta tai tahtotila. Ehkä tämä ”raivon” tunne on saanut minut välttelemään hyvinvointiluentoja sekä kirjoja.

Muistan katsoneeni haastatteluohjelmaa, jossa 30 vuotta masennusta sairastanut kertoi, että yhtenä aamuna hän vain päätti ottaa vastuun omasta elämästä. Hän oli kyllästynyt sairastamaan.  Ja siitä alkoi hänen parantuminen. Olin todella hämmentynyt tuosta asiasta. En voinut ymmärtää, miten joku masentunut voi sanoa noin.

Mutta nyt ymmärrän. Ymmärrän täysin mitä hän tarkoitti. Hän oli sairauden kanssa siinä pisteessä, että pystyi ottamaan oman vastuun elämästä. Sellaisessa pisteessä, kuin minusta tuntuu juuri nyt. En ole enää pohjalla, sen olen käynyt läpi todella tuskaisesti. Olen jotenkin etsikkovaiheessa. En ole osannut tehdä mitään, kun olen antanut itselleni luvan sairastaa ja sairauden viedä minua kuin pässiä narusta. Ihan kuin olisin antanut itselleni syyn olla tekemättä mitään hyvinvointini eteen, kun minulla on tuo sairaus. Okei, tämä on hieman kärjistetysti kirjoitettu, mutta siltä minusta jotenkin tuntuu. Toivottavasti tästä saa kiinni mitä yritän kertoa.

Jos joku lukijoista on nyt todella pohjalla, tiedän, että et pysty ottamaan juuri nyt vastuuta omasta elämästä. Ja tuo ohje turhauttaa sinua ihan varmasti. Ymmärrän sen täysin. Sinun aika tulee vielä joskus. Mutta jos joku lukijoista on nyt siinä pisteessä kuin minä: hukassa omasta itsestä ja kyllästynyt sairastamaan. Olet luultavasti samaa mieltä kanssani.

Olen päättänyt ottaa vastuun omasta elämästäni. Kukaan muu ei tee sitä minun puolestani. Poljen masennuksen ja uupumuksen nyt niin syvälle lattianrakoon, että se pysyy suurimman osan vuodesta siellä. Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta pitkästä aikaa minulla on sellainen tunne, että minulla on voimaa tehdä se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti