3.2.2019

17.11 Läsnäoloharjoituksia metsässä

Kuin tilauksesta, oli jälleen Metsäretken aika. Tällä kertaa aiheena oli läsnäolo. Lähdimme kävelemään metsää kohti raikkaassa talvisäässä. Retki tehtiin jälleen yksin mutta yhdessä. Etenimme kapeaa metsäpolkua pitkin annettujen läsnäoloharjoitusten parissa. Pysähdyimme tasaisin väliajoin ja keskustelimme harjoitusten aikana syntyneistä ajatuksista ja tuntemuksista.

Läsnäolon vaikeus

Havaitsin itsessäni, kuinka vaikeaa oli olla läsnä. Juuri siinä kyseisessä hetkessä. Hetken aina onnistuin, kunnes ajatukset alkoivat luistamaan jonnekin muualle. Retken puolivälissä pidimme viime kerralla tutuksi tulleessa paikassa hengitysharjoituksen. Nojasimme taas puuhun ja hengitimme raikasta talvisäätä. Tämä jos jokin teki minulle taas hyvää. Pystyin keskittymään harjoitukseen tosi hyvin. 

Jatkoimme matkaa ja seuraava läsnäoloharjoitus tuntui minulle sopivalle. Onnistuin olemaan pidempiä aikoja läsnä. Se oli todella mieltä puhdistavaa.

Harjoituksia arkeen?

Lopuksi vaihdoimme ajatuksia siitä, miten arkeen voisi ottaa mukaan läsnäoloharjoituksia. Näitä voisi hyvin tehdä tarvittaessa kesken työpäivän. Ihan lyhyitä, vaikka vain minuutin pituisia. Sitä voisi esimerkiksi keskittyä, miltä se kahvi oikeasti maistuu. Jos työpisteen lähellä on kasveja, voisi näihin keskittyä hetkeksi ja ihastella niitä. Itse ajattelin, että muistaisin käyttää toimistolla sijaitsevaa taukojumppapistettä. Esimerkiksi kun käyn täyttämässä vesilasin, voisin roikkua hetken renkaissa tai venytellä kepin/kuminauhan kanssa.
  
Puolitoistatuntia meni jälleen nopeasti. Koko viikon vaikuttanut negatiivisuus oli poissa.
Kotimatkalla loin uskoa itseeni, että en sittenkään ole uupunut. Ehkä minulta puuttuu vain tuo läsnäolon taito tällä hetkellä. Yritän ottaa käyttööni jonkin harjoituksen kesken työpäivän ja katson miten se vaikuttaa jaksamiseen.

Kotona vielä rentouduin saunassa, söin iltapalaa ja menin nukkumaan. Nukuin tosi hyvn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti