19.1.2019

17.8 Ei jaksa eikä huvita

Olen uupunut. Kahden viikon joululoma ei riittänyt palautumiseen, vaan olen koko alkuvuoden ollut tosi väsynyt. Aamuisin on tuskaa herätä töihin ja taistelen pään sisällä kuuluvaa ääntä vastaan. ”En jaksa” lause soi päässäni monta kertaa, kunnes saan itseni ylös. Matkalla töihin päätän, että tänään on hyvä päivä. En lähde negatiivisuuteen. Mutta ei kestä kauaa, kun olen jo ärtynyt töitä tehdessäni. On niin paljon töitä, että järjestelmällisyyteni on mennyt sekaisin. Kaikki asiat vaan ärsyttävät.

Olen vaipunut töissä negatiivisuuteen ja levitän sitä ihan varmasti ympärilleni. En tajua, että miksi. Juon työpäivän aikana normaalia enemmän kahvia, kuvittelen saavani siitä energiaa jaksamiseen. Jos puhelin soi, ärsyttää jo vastata siihenkin. Meillä on aika härdelli aina alkuvuodesta, enkä ole saanut tehdä töitä keskittyneesti ollenkaan. Koko ajan tulee keskeytyksiä, suoritan tehtäviä vaan pois alta. Lähimuistikin on selvästi alkanut takkuamaan, koska en tahdo muistaa esimerkiksi viime viikolla palaverissa sovittuja asioita.

Kotiin päästyäni, en jaksa laittaa takkia naulakkoon vaan se jää eteisen lattialle. Ruuan jälkeen istun sohvalla ja illalla tajuan, etten ole tehnyt yhtään mitään. Olen lukenut kännykästä vaan uutisotsikoita ja tuijottanut telkkaria. Jos olen lähtenyt kauppaan, toivon ettei ketään tuttua tulisi siellä vastaan. En jaksaisi jutella kenenkään kanssa.

Mieheni ehdotti viikonloppureissua kylpylään. Paikkaan, jossa voisi harrastaa liikunnallisia aktiviteetteja ulkona. Hiihtämistä, vuorelle kiipeämistä, retkiluistelua jne. Myös laivamatkaa hän katseli, mutta kylpyläreissu olisi ollut enemmän hänen mieleen. Yleensä valitsisin reissun, jossa liikutaan ulkona. Mutta pelkkä ajatuskin siitä, että minun tarvitsisi tehdä jotain, tuntui liian raskaalta. Ehdotin, että mennään laivalle, niin saan nukkua ja syödä valmiista pöydästä.

Masennustesti ja uupumustesti

Yksi uutisotsikko pisti silmääni. Siinä kerrottiin työuupumisesta ja samassa yhteydessä oli ohjaus ylen työuupumus testiin. Päätin kokeilla testiä. Niinhän se lopputulos sitten kertoi… Olen selkeästi siinä pisteessä, että minun kannattaisi ottaa yhteyttä ammattilaiseen. Testi ei ole diagnoosi, mutta antaa suuntaa tilanteesta. Samalla tuli mieleeni, että teenpä masennustestinkin. Ensimmäiseksi tein ylen sivuilta testin, jonka tulos oli yllättävä. Pisteet olivat lähes maksimissaan. Tein toisen tason testin ja tulos oli sama. Molemmissa kehotettiin ottamaan yhteyttä ammattilaiseen.

Ei tämä voi olla totta. En halua olla uupunut tai masentunut. Onko loppusyksyn miellyttävät työtehtävät imeneet sittenkin minusta kaiken mehun, vaikka kuinka yritin jarrutella työtahtiani?

Metsästä voimaa?

Olen sopinut syksyllä, että alkuvuodesta olisi normaali tsekkauskäynti työterveydessä. En ole vielä saanut aikaiseksi tilata lääkäriä… En halua vielä mennä lääkäriin todetakseni, että kaikki ei ole nyt hyvin. Jotenkin en halua antaa periksi ja myöntää tätä. Jos katsoisi vielä pari viikkoa, olisiko tämä vain ohimenevä alamäki.

Huomenna osallistun Metsämieli-retkelle, jossa mennään metsään metsämieliohjaajan kanssa rentoutumaan ja tekemään voimaannuttavia harjoituksia. Toivon, että saan retkeltä tarvittavaa energiaa ja tyhjennettyä aivoni.

6 kommenttia:

  1. Hei,

    Kiitos sinulle todella paljon rohkeista, avoimista ja puhuttelivista puheenvuoroista. Sun tekstistä huokuu toiveikkuus ja kyky nähdä haasteissakin ihmisenä kasvun paikkoja.
    Itsellä on jossain määrin samantyyppysisiä kokemuksia parin vuoden sisällä.
    Hämmentävistä hetkistä vaikeimpia on ollut juuri se myöntäminen itselle, ettei jaksa kuten ennen tai ettei ylipäätään MIKÄÄN tunnu miltään.
    En haluaisi ajatella näin, mutta itse olen kokenut että esimiestyöllä ja tavalla suhtautua jaksamisen ’’’haasteisiin” työyhteisössä olisi paljon vaikutusta siihen, miten kelvollisiksi ja kaikesta huolimatta pystyviksi me seinään ajautuneet voimme itsemme kokea.

    Kiitos vielä kerran blogistasi. Jatkan siihen ja puhutteleviin otsikkoihin tutustumista..
    Valoa, toivoa ja ennen kaikkea luottamusta elämään myös sinulle.
    Angela

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista ja kannustavista sanoistasi. Toivon myös sinulle kaikkea hyvää arjen haasteisiin iloa elämään.

      Poista
  2. Kiitos, kun olet jaksanut kirjoittaa omasta kokemuksestasi työuupumuksen ja masennuksen vaikutuksesta elämään.
    Olen löytänyt tekstistäsi todella paljon samanlaisia kokemuksia omasta "taistelustani" masennuksen ja uupumuksen kanssa.
    1. oli 2012 sitten 2016-2019 menossa 4. uupumus ja masennus kausi.
    Nyt olen 4 kuukautta ollut sairauslomalla ja pitäisi lähteä kokeilemaan osa-aikaista töihin. Väsymys ei ole hävinnyt tämän sairausloman aikana mihinkään. Mieliala vaihtelee aikalailla. Psykoterapian aloitin lokakuussa 2018.
    Yritän olla toiveikas työhön palaamisen suhteen, mutta aikaisemmat "romahdukset" ovat takaraivossa. Jos suoraan sanotaan, niin pelottaa.
    Ymmärrän hyvin tunteesi, miksi en jaksa? Olen ennen jaksanut. Ja pettymys itseensä.
    En tiedä. Kai sitä pitäisi olla itselleen armollisempi. Ehkä jonain päivänä.
    Kaikkea hyvää sinulle ja voimia❣️
    Terveisin Toiveikas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. On hienoa tuntea, että olen voinut jotenkin blogini kautta antaa vertaistukea. Työuupumus on tosi monimuotoinen sairaus ja toipuminen vaikuttaa kestävän todella kauan. Enää ei jaksa kuten ennen ja helposti tulee alamäkiä vieläkin. Toivon myös sinulle kaikkea hyvää, kyllä me vielä selviydytään!

      Poista
  3. Niin surullista, niin tuttua. Ei voi muuta kuin yrittää vaan, ehkä jonain päivänä ei enää "upota" näin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Odotan sitä päivää, kun tämä väsymys on poissa. Välillä tuntuu, että ei jaksaisi odottaa, sillä haluaisin jättää kaikki sairaudet jo taakseni.

      Poista