12.1.2019

17.7 Vaikea päätös

Vuosi alkoi haastavassa tilanteessa. Kaksi tärkeää tapahtumaa on samaan aikaan, kumman valitsen? Toinen tapahtuma on perheelleni ja ennen kaikkea miehelleni tärkeä. Tapahtuma on kotikaupungissamme. Toinen on jokavuotinen työtapahtuma pääkaupunkiseudulla, jossa olen aina ollut töissä.

Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka hienoa kyseisessä tapahtumassa on olla töissä. Se on varsinainen piristysruiske tähän työelämään. Nautin kyseisestä työtehtävästä suunnattomasti, koska se on niin erilaista kuin arkityöni. Tapahtumaa järjestellään tiuhaan tahtiin koko alkuvuoden. Siitä puhutaan töissä päivittäin, kehitetään kaikkea uutta ja muistellaan ns. vanhoja hauskoja kommelluksia.



Levottomia päiviä ja unettomia öitä

Olen viettänyt levottomia päiviä ja unettomia öitä. Kumman tapahtuman oikein valitsen? Olen pallotellut molemmista hyviä ja huonoja puolia. Mieheni mielestä voin mennä töihin jos haluan, mutta olisi kiva jos tulisin perheen kanssa hänelle tärkeään tapahtumaan. Päätös olisi kuitenkin minun. Tämä teki asiasta vielä vaikeamman.

Huomasin, kuinka vaikeaa päätöksen teko on minulle. Päivisin työn imussa tein aina päätöksen, että menen töihin. Kun pääsin töistä kotiin, tein aina päätöksen, että osallistun perheeni tapahtumaan. Tätä jatkui muutamia päiviä. Päivisin keksein syitä jättää perhetapahtuman väliin ja iltaisin pohdein, miten selitän töissä jääväni työtapahtumasta pois. 

Huomasin alkavani keksimään enemmän syitä, miksi minun kannattaisi osallistua työtapahtumaan. Tapahtumassa tehdään monta päivää ylitöitä, joten korvauksetkin ovat sen mukaisia. Saisin mukavan lisän palkkaan tai vapaapäiviä, joita rakastan.

Asia esiin ystävien kanssa

Keskustelin päätöksen vaikeudesta kolmen ystäväni kanssa. Kaksi ystävistäni olivat sitä mieltä, että minun kannattaisi mennä töihin. Varsinkin tuo palkkio kuulosti niin hyvälle ja houkuttelevalle. Tai sitten vapaapäiviä tulisin tarvitsemaan, koska saattaisi olla, että tarvitsisin työn lomassa ylimääräistä lepoa. 

Esitin asian kolmannelle ystävälleni. Hänen reaktionsa oli päinvastainen. Hän valitsisi perhetapahtuman rahasta tai vapaapäivistä huolimatta. Hänen näkemyksensä sekoitti ajatukseni ihan täysin.

Päätös

Lähdin kävelylle, jotta pääni tyhjentyisi koko asiasta. Kun olin kävellyt vähän aikaa, päätös tuli jostain syövereistä mieleeni. Minä valitsen perheeni, tottakai. Miksi en valitsisi, perhehän on paljon tärkeämpi kuin työ. Paljon tärkeämpi kuin ylimääräinen raha tai vapaapäivät. Miksi tämä oli päässyt hämärtymään? Onko työimu ottanut minusta taas valtaa?

Kun tein päätöksen, olin todella helpottunut. Iso taakka putosi harteitani. Otin asian töissä esiin ja keskustelin tapahtuman vastuuhenkilön kanssa. Päädyimme ratkaisuun, että osallistun tapahtumaan arkipäivinä. Lähden perjantai-iltana sitten junalla takaisin kotiin, jotta voin osallistua lauantaina perheeni tapahtumaan.

Kotiin päästyäni, kerroin miehelleni päätöksestä. Näin hänen kasvoiltaan, että hän tavallaan yllättyi päätöksestäni, mutta oli iloinen. Tajusin, että ennen romahtamistani olin aina valinnut työn. Perheen täytyi aina ymmärtää minun työni vaatimat menot. Mitähän lapsetkin olisivat ajatelleet, että olisin kertonut (taas), että äiti menee töihin ja te osallistutte isän kanssa tapahtumaan. 

Olen ylpeä itsestäni, tein oikean päätöksen. Mutta olen myös hämmentynyt, miksi päätöksen teko oli näin vaikea?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti