2.12.2018

17.1 Arjen oivalluksia


Olen alkanut huomaamaan arjessa asioita, jotka ovat muuttuneet minussa. Ns. entinen minä olisi näissä tilanteissa toiminut eri tavalla. Asiat ovat selkeästi muuttuneet parempaan.

Nukuin pommiin
Yhtenä aamuna nukuin pommiin. Heräsin hiukan alle kahdeksan. Entinen minä olisi ensimmäiseksi kironnut asian maasta taivaaseen ja sitten juossut teinin huoneeseen herättämään häntä kiukkuisena. Olisin toiminut supertehokkaasti ja lähtenyt töihin ovet paukkuen. Matkalla olisin kiroillut koko ajan. Mutta nyt toimin ihan eri tavalla. Heräsin ja totesin, että kylläpäs uni maistui. En kironnut ollenkaan. Toimin kuitenkin nopeasti ja menin herättelemään teiniä. Varmistin hänen heräämisen ja menin aamupalalle. Tein aamutoimet vähän ripeämmin kuin yleensä ja lähdin töihin. Matkalla lempimusiikki pauhaamaan ja ajelin lauleskellen töihin. Päiväni ei mennyt pilalle mitenkään.

Käynti kosmetologilla
Olen käynyt tasaisesti monta vuotta samalla kosmetologilla. Hän on nähnyt kasvoissani niin väsymyksen kuin stressin aiheuttamat iho-ongelmat. Nyt kun olin hänen luonaan, hän kertoi kuinka hyvälle ihoni nykyään näyttää vanhaan verrattuna. Ei ole kuukausiin ollut iho-ongelmia. Vain arvet muistuttavat stressivuosista kasvoissani. Oli tosi hienoa kuulla hänen näkemyksensä ihoni kunnosta.

Vaateostoksilla
Kävin teinin kanssa etsimässä hänelle uutta talvitakkia. Viimevuotinen on käynyt pieneksi. Kiertelimme ja katselimme takkeja. Kaikki, mitä yritin ehdottaa, olivat rumia. Viime vuonna oli sama tilanne. Olin silloin koko ostoskierroksen ajan kiukkuinen, kun mikään ei kelvannut. Nyt osasin ottaa ihan rennosti, emmekä kiistelleet ollenkaan ostoksilla. Kotiin päästessämme, olin itseeni tosi tyytyväinen.

Motto
Minulta kysyttiin, mikä on minun tämän hetkinen mottoni. Entinen minä olisi vastannut heti samantien, että se on ”tajuutsä, duuni on mulle laatuaikaa” (Cheek). Tällä hetkellä motto on jotain aivan muuta. Siihen liittyy arjesta nauttiminen ja oma hyvinvointi.

Seminaari
Meillä oli jälleen jokavuotinen seminaari, jossa minulla on aina ollut esitys. Entinen minä käytti esityksen tekemiseen todella paljon aikaa. Kun esitys oli valmis, kertasin sen läpi monta kertaa ja pakotin välillä miehenikin kuuntelemaan esitystäni. Toisinaan myös harjoittelin esitystä ääneen kotona. Tänä vuonna tein esityksen valmiiksi ja kävin sen sitten ajatuksella pariin kertaan läpi. Nukuin yöni hyvin ja ajattelin että käyn esitystä läpi sitten bussissa matkalla pääkaupunkiseudulle. Päätinkin käyttää bussissa matkustamisen nukkumiseen, jotta olisin pirteä seminaaripäivänä. Käytin paljon vähemmän aikaa valmistautumiseen ja silti esitys meni hyvin. Tämä kertoo hyvin sen, että en vaatinut enää itseltäni sitä täydellistä esitystä. Vaan jos jotain tärkeää jäi vahingossa sanomatta, niin sitten jäi.

Jaksamisen raja
Jossain vaiheessa syksyllä kirjoitin, kuinka olin taas päätynyt töiden nopeaan suorittamiseen. Myös jaksamisen kanssa (yrittäjäkurssi) oli haasteita. Olen tyytyväinen, että tunnistin omat melko nopeasti. Osasin tehdä muutoksia ja vaikeitakin päätöksiä, etten ajaudu uupumisen pariin. Tämä havainto on luonut luottavaisen olon tulevaisuuteen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti