11.11.2018

16.14 Innovatiivisuus ja työmotivaatio

Tapasin kaupassa entisen pomoni. Hän on toinen nykyisen yrityksemme perustajista. Vaihdoimme kuulumisia. Se energisyys ja innostuneisuus mikä hänestä huokui, sai minut muistelemaan menneitä. Aikaa, jolloin yrityksemme oli vielä perheyritys. Kauppareissua jatkaessani tajusin, mikä nykyään meidän työyhteisöstä puuttuu täysin. Sen on innovatiivisuus ja työmotivaatio.

Perheyrityksessä innovoitiin lähes joka päivä

Meidän silloiset johtajat osasivat innovoida. Toki yrittäjillä on aina raha mielessä, mutta tuon innovoimisen tapa ”tartuttaa” muihin, oli erittäin taitavaa. Se, että saatiin ihmiset innovoimaan yhdessä... sitä ei esitetty sillä tavalla, että budjetista puuttuu rahaa ja nyt täytyisi keksiä millä se paikataan. Tällainen esitystapa vaan yksinkertaisesti tappaa kaiken innon. Asiat esitettiin aivan eri tavalla ja saatiin porukka mukaan. Onnistumisista iloittiin aidosti.

Koen, että ihmisillä oli silloin parempi olla. Kaikkea ei ajateltu raha edellä. Joka asiassa ei tarvinnut säästää. Toki tämä on mielipiteeni, sillä olin tuohon aikaan todella energinen ja motivoitunut. Olin unelmatyöpaikassani. Pääsin kehittymän hienossa työyhteisössä ja etenemään urallani johtotasolle. Mielestäni olin itsekin innovatiivinen tuohon aikaan. Ainakin minuun se saatiin helposti tartutettua.



Aito ilo onnistumisista puuttuu

Olemme viimeiset vuodet ylittäneet itsemme meiltä vaadituilla tuloksilla. Tänä vuonna olemme tehneet hurjia ennätyksiä monena kuukautena. Ja vielä reilusti yli asetettujen tavoitteiden. Miten onnistumiset tuodaan ilmi? Miten onnistumisista otetaan ilo irti ja motivoidaan työntekijöitä jatkamaan loistavaa työtä? Valitettavasti ei mitenkään.

Tehtävääni kuuluu laittaa kuukausittain luvut henkilökunnalle sähköpostilla. Samalla laitan pienen hehkutuksen, että ennätyksiä tehtiin taas… Mutta se ei ole sama, että kutsuttaisiin ihmiset koolle ja nostettaisiin maljat taas uusille ennätyksille. Ei, meillä vaan ei tehdä tätä. Toki itsekin olisin voinut järjestää maljan kohotukset henkilökunnalle. Kukaan ei sitä olisi estänyt. Tästä huomaan, että olen selvästi passivoitunut. Minulla ei ole enää energiaa luoda yhteenkuuluvuutta ja ajatella kaikkien hyvinvoinnin puolesta.

Monet ovat kertoneet minulle, että ennätyksiä ei nähdä enää onnistumisina, vaan ne nähdään haasteina tulevaisuuteen. Ensi vuonna meidän pitää taas parantaa. Tämä vuosi on mennyt työntekijöiden näkökannasta liian hyvin. Se tietää, että meidän täytyy rutistaa ensi vuonna vielä enemmän, että ylitämme tämän vuoden. Valitettavasti olen alkanut itsekin ajattelemaan samoin…

Aito ilo onnistumisista puuttuu. Se on harmillista, sillä se, jos mikä, motivoi ihmisiä työssään.



Innovatiivisuutta ja motivointia ei ole

Tällä hetkellä meitä johdetaan numeroiden ja tuloksien perusteella. Me vain suoritetaan ja suoritetaan. Kaikki päätökset tehdään raha edellä. Onhan näin ennenkin tehty, mutta se ei ole ollut niin läpinäkyvää.

Nykyinen johtajamme ei ole kuitenkaan ole epäonnistunut. Hänelle konsernin asettamat tavoitteet ovat toteutuneet joka vuosi. Hän osaa numerojohtajuuden. Mutta mielestäni työyhteisö kaipaa numerojohtamisen rinnalle innovatiivisuutta ja taitoa motivoida työntekijöitä.

En tarkoita, että ennen kaikki olisi ollut paremmin. Kaipaan vaan sitä innostuneisuuden ilmapiiriä, joka ruokki työmotivaatiota. Sitä, että onnistumisista iloitaan aidosti ja täydellä sydämellä.

Meillä on nykyään paljon asioita, jotka ovat kehittyneet parempaan suuntaan tai ovat paljon paremmin kuin ennen. Mutta innovatiivisuus ja motivointi– ne eivät ole kehittyneet, vaan loistavat poissaolollaan vuodesta toiseen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti