8.11.2018

16.13 Mielihyvää ostamisesta

”Ostin hyvää mieltä” luki isoilla tikkukirjaimilla lehdessä. ”Haetko ostamisesta helpotusta ikävystymiseen, pahaan mieleen tai huonoon itsetuntoon?” Artikkeli kertoi ostoriippuvuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista. Esimerkkinä haastateltiin kahta ostoriippuvuudesta kärsivää henkilöä. Aloin pohtimaan omaa ostokäyttäytymistä.

Palkinnoksi jotain kivaa
Muutamat vuodet ennen romahtamista, rahan käyttöni muuttui pikkuhiljaa. Kun minulla oli ollut huono päivä töissä, lähdin kaupungille ostamaan itselleni jotain piristävää. Mielestäni olin ansainnut uusia vaatteita, koska töissä oli henkisesti niin raskasta. Tavallaan palkinnoksi kärsimyksestä.

Olin myös vahvasti sitä mieltä, että minulla ei ollut tarpeeksi vaatteita. Kun laitoin aamulla vaatteet päälleni, katsoin tylsistyneenä itseäni peilistä. Joka aamu olin sitä mieltä, että tarvitsen lisää vaatteita. Ja sitten kun löysin jotain uutta, olin tosi tyytyväinen. Perustelin vaatteiden ostamista itselleni siten, että en osta bilevaatteita vaan käyttövaatteita töihin. Pienten lasten äitinä käyttövaatteet olivat mielestäni sallitumpia ostaa kuin bilevaatteet.

Onneksi olen luonteeltani säästäväinen, joten en ostanut kalliita vaatteita enkä velaksi. Verkkokaupoistakaan en ostanut mitään, koska en pidä verkko-ostoksien tekemisestä. Säästäväisyyteni sai minut penkomaan aletankoja ja tekemään sieltä kaikenlaisia löytöjä. Ja löydöt olivat tosiaan niitä itselleni sallimia käyttövaatteita. Joskus en ostanut mitään, pääasia oli, että annoin itselleni mahdollisuuden ostaa jotain. Ihan huomaamattani olin ajautunut siihen, että aina kun jokin asia otti päähän, halusin lähteä ostoksille.



En tarvitse enää ostamista
Tuon artikkelin luettuani ymmärsin, että olin ottanut ensimmäisen askeleen ellen toisenkin lähemmäksi mahdollista ostoriippuvaisuutta. En tiedä, pelastiko romahdukseni minut vai säästäväinen luonteeni. Tai vaikka molemmat yhdessä.

Keskustelin asiasta ystäväni kanssa ja hän kertoi myös huomanneensa, että minulla oli aina jotain uutta. Esittelin usein tekemiäni hyviä löytöjä. Nykyään en osta juuri mitään. On sellainen olo, että en tarvitse mitään. En tarvitse ostamista enää mielihyvän tuottamiseen. Minulla on kaikki tarpeellinen elämässäni.

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Olen huomannut itse toimineeni vähän samalla tavalla kahviloiden suhteen. Kun masensi, menin kahville. Jossain vaiheessa tajusin, miten usein istun kahvilla ja miten paljon rahaa siihen menee - ja kun aloin tarkkailla toimintaani, havaitsin suuntaavani kahville aina, kun jokin asia tuntui liian raskaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Hyvä että sinäkin huomasit tuon tavan itsessäsi. Sitä varmaan masentuneena helposti ajautuu tekemään erilaisia asioita, jotta edes jonkinlaista mielihyvää saa jostain.

      Poista