16.8 Suorittamista?

Kun perjantai-iltana istahdin sohvalle odottamaan Possen alkamista, aloin miettimään kuluneita paria viikkoa. Mikä on saanut minut näin energiseksi? Olen tehnyt ahkerasti töitä jatkaen innokasta olemustani vapaa-ajalle. Olen käynyt lenkillä, tavannut ystäviä, leiponut, siivonnut, tehnyt pihatöitä jne.

Töistä lähtiessäni olen ollut tyytyväinen päivän suorituksiin. Olen saanut paljon aikaiseksi työpäivien aikana. Aamuisin aamutoimia tehdessäni olen jo miettinyt, mistä työtehtävästä aloitan päiväni.

Voimakas työimu

Melkein pelästyin tajutessani miten viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet. Olen suorittanut arkea niin töissä kuin kotona. Olen tavallaan löytänyt entisen työminäni, joka on saanut mielihyvää urakkavauhdilla työskentelystä. Työimu on ollut voimakasta mielekkäiden työtehtävien vuoksi. Tunnetusti kiireinen työympäristö on napannut minut mukaansa. Olen suorittanut aamusta iltaan. Olen huomaamattani palannut siihen suorittamisen rytmiin, millainen se oli ennen romahdustani.

Tasapainon etsiminen

Jotenkin pelottavaa, kuinka huomaamatta tämä on tapahtunut. Ja vielä pelottavampaa on huomata, millaista mielihyvää tuo suorittaminen on minulle tuottanut. Toisaalta on hieno huomata, että olen ollut tyytyväinen työhöni. Nyt pitäisi vain nauttia työtehtävistä ajautumatta vauhtiin ja suorittamiseen. Löytää sellainen sopiva tasapaino. 

Pistää kyllä mietityttämään, että olenko riippuvainen vauhdista ja suorittamisesta. Niin hyväntuntuiset työviikot ovat takana.

Onneksi istahdin perjantaina sohvalle ja pysähdyin hetkeksi. Täytyy nyt tietoisesti välttää suorittamista.