20.10.2018

16.10 Kiky-tunteja ja suorittamista


Kolme arki-iltaa zombina kotona. Olen suorittanut, suorittanut ja suorittanut. Vaikka havahduin pari viikkoa sitten tähän asiaan, en ole huomannut hidastaa vauhtia kuin päiväksi.

Työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja energiaa on tosiaan piisannut jo muutaman viikon. Olen myös urakoinut vaadittuja Kiky-tunteja pois alta vaikka kuinka paljon. En ole tänä vuonna niitä aikaisemmin jaksanut tehdä. Lähiviikkoina olen mennyt aikaisemmin töihin ja suorittanut Kiky-tunteja hieman yli puolet. Ne on vaan pakko suorittaa pois. Eli urakan pitäisi vielä jatkua…

En tiedä onko noissa Kiky-tunneissa mitään järkeä, jos ne kostautuvat uupumisella. Ainakin ne ovat edistäneet minun tämän hetkistä uupunutta oloa.

Veto poissa

Tänään lauantaina olen ollut todella väsynyt. Koko kroppa on aivan uupunut ja olo on kuin krapulassa. En ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Olen nukkunut kahdet päiväunetkin.

Harmittaa, sillä ensi viikosta pitäisi tulla hieno viikko. Viimeistelemme töissä pääkaupunkiseudulla järjestettävää tapahtumaa, joka on tulevana viikonloppuna. Tapahtumassa on ihan mahtavaa olla töissä ja lähden sinne jo torstaina. Mietityttää kuitenkin, että miten jaksan, kun olen jo nyt näin uupunut.


Miten löydän tasapainon?

Innostuneisuus ja energisyys ovat osa minua.  Olen näistä lähiviikoista nauttinut niin töissä kuin kotona. Mutta valitettavasti nuo ominaisuudet vievät voimani totaalisesti. Miten ihmeessä löydän tasapainon? En haluaisi elää siten, että aina kun nautin tekemisestä, tarvitsisi minun muistaa jarrutella itseäni. Mutta jos en jarruttele itseäni, uuvun uudelleen. Mitä minun pitäisi tehdä?

6 kommenttia:

  1. Hei! Olipa kiva löytää blogisi. :) Paljon itselleni ajankohtaisesti hyödyllistä asiaa. Käytännön läheistä. Monet asiat, mm. saikulta töihinpaluu, ovat "virallisissa" papereissa jotenkin vaikea hahmottaa, ainakin itselleni. Hyödyn varmasti blogikirjoituksistasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Toivottavasti blogini voi toimia apuna ja löydät vertaistukea blogistani. Oikein mukavaa syksyä ja voimia jaksamiseen.

      Poista
  2. Minäkin pohdiskelen tuota tasapainon löytämistä jatkuvasti. Se on todella, todella vaikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, en olisi uskonut että se on näin hankalaa. Kuinkahan kauan menee, että oppii tuon tasapainon...

      Poista
  3. Toivottavasti tapahtuma meni gyvin eikä uuvuttanut sinua liikaa!

    Tässä päivityksessäsi etenkin viimeinen kappale tuntuu todella tutulta. Minulle innostuminen on myös hyvin suuri osa itseäni: innostun aina uusista jutuista ja sitten saatan tehdä sitä innostavaa asiaa ihan täysillä aika pitkäänkin. Ennen olen lähinnä nauttinut tästä ominaisuudestani, mutta nyt... Masennuksen kanssa tämä on vähän hankalaa. Heti, kun minulla on ollut hieman parempia päiviä, olen tehnyt kauheasti juttuja ja innostunut lähtemään jonnekin tai lupailen osallistuvani vaikka mihin, mutta seuraavina päivinä tästä touhuamisesta seuraa taas väsymystä ja se tuntuu erityisen hankalalta, kun välillä ehtii jo innostua jostain.

    Töihin palaaminenkin tuntuu vaikealta ajatukselta juuri tuosta syystä, että siten taas innostun tekemään liikaa ja teen kaikkia asioita samaa tahtia kuin silloin, kun uuvuin ja masennuin. Pelkään koko ajan, että olen kohta taas yhtä uupunut kuin loppukesästä jäädessäni sairauslomalle.

    Mun blogini löytyy muuten osoitteesta olipakerranmasennus.blogspot.com :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. On tosi vaikeaa löytää tasapaino. Innostuessaan sitä ei huomaa, että taas mennän...vaan se tulee sitten jälkikäteen huomattua, kun uupuu. Kiitos blogin osoitteesta, tulen tutustumaan blogiisi :)

      Poista