3.9.2018

16.1 Jaksamisen rajoilla


Uuden oppiminen on ollut todella kivaa, mutta on vienyt voimani lähes äärirajoille. En olisi uskonut, että opiskelu työpäivän jälkeen on niin voimia vievää. Toinen opiskeluviikko alkoi ja päätä särki heti aamusta alkaen. Olin myös todella väsynyt. Jaksanko illalla mennä koululle? Keräsin kuitenkin voimani ja menin. Olin tyytyväinen päätökseeni, sillä illan aihe oli todella mielenkiintoinen.

Seuraava aamu alkoi jälleen pään säryllä. Aloin jo miettimään, että olikohan tämä opiskelu sittenkään oikea ratkaisu. Koulupäivien lisäksi pitäisi vielä opiskella itsenäisesti. En ole vielä edes aloittanut liiketoimintasuunnitelman tai laskelmien laatimista. Onneksi seuraava päivä olisi vapaailta opiskelusta, joten eiköhän ne voimat tästä palaudu, ajattelin. Illalla istuin koulutuksessa ja taas oli mielenkiintoinen ilta.

Seuraava aamuna päätä särki jälleen. Minulla ei yleensä ole päänsärkyä juuri ollenkaan. Tunsin myös lievää sydämen tykytystä työpäivän aikana. Varoittaakohan kroppani nyt mahdollisesta liikakuormituksesta? Vapaaillan makoilin kotona tv:tä tuijotellen ja keräsin voimia. Huomenna olisi taas koulutuspäivä.



En ole koskaan luovuttanut

Aloin pohtimaan, jättäisinkö koulutuksen kesken? En ole ikinä luovuttanut kesken mitään aloittamaani projektia. Se ei ole minun tapaistani. Jos aloitan jotain, vien sen loppuun asti vaikka ”pää kainalossa”. Kävin sisäistä taistelua itseni kanssa: menenkö illalla koulutukseen vai en? Miten kehtaisin ilmoittaa jättäväni sen kesken? Hävettää. Nyt olen vienyt koulutuspaikan joltakin, joka olisi tarvinnut sitä enemmän kuin minä. Illalla en mennyt koulutukseen. Päätin miettiä asiaa viikonlopun yli.

Päätös

Tein viikonlopun aikana päätöksen, että en jatka koulutusta. Vaikka koulutusta oli takana vain kaksi viikkoa, olen ollut todella loppu. Uuden oppiminen tiheään tahtiin on selvästi vaikuttanut jaksamiseeni. Päätöksen tehtyäni, olo oli todella helpottunut. Osasin tehdä minulle oikean päätöksen kokemusteni perusteella. Kuten sanottu, kesken jättäminen ei ole ollenkaan minun tapaistani. Ehkä tämän päätöksen takana oli iän ja kokemuksen tuomaa ”viisautta…”

Tänään aamulla laitoin kouluttajalle sähköpostia. Onneksi opettaja ymmärsi liian kireän tahdin ja kannusti minua hakemaan koulutukseen uudelleen, jos sellainen hetki elämässäni tulee.

2 kommenttia:

  1. Hei! Opiskelutahti kuulosti tosi kireältä, teit varmasti oikean päätöksen. Työn ja opiskelun yhdistäminen on raskasta. Itse suoritan avoimen yliopiston kurssia ja haen töitä samaan aikaan, eikä sekään ole ihan kaikkein paras yhtälö. Jos työllistyt, opiskelu kärsii, mutta jos et työllisty, sekin ahdistaa... Opiskelu vie kuitenkin ajatuksia eteenpäin työttömyystilanteesta. Tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, päätös oli oikea. Nyt on voimat jo alkaneet palautua. Tsemppiä myös sinulle opiskeluun ja työnhakuun :)

      Poista