29.8.2018

15.13 Tunteikas viikonloppu takana

Tunteikas viikonloppu alkoi jo perjantai aamuna, kun lähdin ajelemaan toiseen kaupunkiin. Ystäväni vihittiin iltapäivällä maistraatissa ja sain kunniatehtävän olla todistajana. Oli hienoa katsella vastarakastuneiden vihkimistä. Huone oli täynnä iloa ja rakkautta. Maistraatin ulkopuolella poksautimme kuoharit auki ja kohotimme maljat tuoreelle parille. Illalla järjestelimme hääjuhlia, jotka vietetään ensi lauantaina.

Lauantai Lahden mäkimontussa

Lauantaina lähdimme bussilla kohti Lahtea, jossa Cheek esiintyi viimeistä kertaa. Tätä konserttia oli odotettu kuukausia. Kun pääsimme paikan päälle, olo oli supermahtava. Kaikki järjestelyt toimivat hienosti ja olimme katsomossa hyvissä ajoin odottamassa The hetkeä.
Konsertin aikana koin monia tunteita. Iloa, surua, heikkoutta, itseluottamusta. 

Cheekin musiikki on kulkenut vuosia rinnallani antaen voimaa ja tukea. Elämys oli mahtava, eikä sitä voi sanoin kuvailla. Yöllä lähdimme ajelemaan kohti ystävieni kotikaupunkia. Tuijotin ulos pimeyteen koko automatkan. Olin kuin kuivaksi puristettu rätti. Kaikki tunteet olivat purkautuneet sisimmästäni ulos. Olo oli todella tyhjä. Silti minulla oli hyvä olla.



Ikävä purkaantui

Sunnuntaiaamuna lähdin hyvissä ajoin ajelemaan kotia kohti. Tyttäreni oli tullut viikonlopuksi kotiin. Halusin ehtiä näkemään hänet ennen kuin hän lähtisi takaisin opiskelukaupunkiinsa. 

Oli niin hienoa nähdä häntä. Iltapäivällä saatoin hänet juna-asemalle. Kun tuli aika erota, halasimme ja siinä samassa purskahdin itkuun. Itkin koko automatkan kotiin. Ikävä riipi sisintäni. Edelleen minusta tuntuu siltä, että meillä jäi paljon asioita kesken. En mielestäni ehtinyt olemaan kuin vähän aikaa hänelle hyvä äiti. Järki sanoo, että onhan meillä edessä vielä monia yhteisiä hetkiä. Mutta nuo tunteet eivät vaan mene pois. Ehkä sitten ajan kanssa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti