20.6.2018

15.4. Muutoksia tulossa


Niin ne vuodet vaan vierivät ja tulee sen aika, kun ensimmäinen lapsi, tyttäreni on muuttamassa pois kotoa. Hän lähtee syksyllä opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Koko viimeisen lukiovuoden ajan olen ollut tietoinen, että kotikaupungista ei löydy hänelle mielenkiintoista opiskelupaikkaa. Olen siis koko vuoden henkisesti valmistautunut hänen lähtöönsä.

Nyt kun päätös opiskelupaikasta tuli, asia muuttui jotenkin todelliseksi. Minulla on sellainen olo, että ei ihan vielä haluaisi ”luovuttaa” tytärtä maailmalle. Ei sitä, etteikö hän pärjäisi, vaan tuntuu kuin meiltä jäisi jotain kesken. Vaikka koko tämän minun sairasteluajan meillä on mennyt päivä päivältä paremmin, silti mielestäni emme ole vielä saavuttaneet sellaista äiti-tytär suhdetta, jota olin toivonut. Nyt tuntuu, että kaikki jää kesken.



On todella hienoa, että hän pääsi juuri sinne opiskelemaan, minne halusinkin. Tuemme ja kannustamme häntä 110%. Olemme onnellisia hänen puolestaan. Silti minua pelottaa, että tyttäreni ei pidä yhteyttä minuun. Ei viestittele tai soittele ja kerro kuulumisia. Käy harvoin kotona viikonloppuisin jne. Tottakai äitinä minun täytyy päästää irti, mutta mitenkähän selviydyn syksyllä ikävästä…



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti