15.4.2018

14.21 Luopuminen vanhasta roolista on vielä kesken


Huomasin joku päivä, että uuden tittelin mieltäminen omakseni on vielä kesken. Koen sen muutoksen ilmeisesti edelleen merkitsevän minulle työssä epäonnistumista. Vaikka tittelit ovat titteleitä, en olisi ikinä uskonut, että se olisi minulle jotenkin tärkeää.

Viime viikolla kollegallani oli asiakastapaaminen toimistollamme. Asiakas oli minulle entuudestaan tuttu, sillä olin hänen kanssaan aiemmin tehnyt yhteistyötä. Suhteellisen uusi kollegani ei tätä tiennyt ja esitteli meidät toisillemme kuin entuudestaan tuntemattomat, titteleineen päivineen. Sydämestäni vihlaisi. Vaihtaessamme kuulumisia, mieleeni tuli ajatuksia: ”Ajatteleeko asiakas nyt, että olen epäonnistunut aiemmassa työssäni. Miksi minut on alennettu, siihen täytyy olla jokin negatiivinen syy”. Epävarmuus iski minuun, enkä oikein tiennyt miten päin olisin ollut.

Miksi tittelin muutos vaivaa minua edelleen?

Tilanne laittoi minut hyvin mietteliääksi. Miksi titteli tuntuu minulle nyt kovin tärkeältä? Ihmisiä tavatessani en yleensä edes itse muista, mikä henkilö on ”miehiään.” Töitä tehdessäni minulle on aivan sama, mikä kyseisen henkilön titteli on. Suhtaudun ihmiseen ihan samalla tavalla, oli hän missä roolissa tahansa.

Mutta miksi tämä oma tittelin muutos vaivaa minua? Kulminoituuko se minulle työssäni epäonnistumiseen? Vaikka enhän minä ole epäonnistunut, olen sairastunut työssäni. Ja olin työssäni hyvä. Minut olisi haluttu jatkavan siinä, mutta terveydellisen tilanteeni vuoksi en voinut. Minun täytyisi tämä jotenkin sisäistää paremmin. Luopuminen vanhasta roolista on vielä kesken.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti