18.1.2018

14.5. Haavoittuvainen olo

Seuraavana aamuna kun heräsin, olin todella väsynyt. Silmät avattuani ajatukset olivat heti eilisessä tapahtumassa. Aamutoimia tehdessä olin kuin robotti. Ajatuksissani kävin erilaisia tilanteita läpi, miten toimisin niissä. Ihan varmuuden vuoksi, ettei mitään yllättävää vaan tulisi töissä eteen. Samalla mietin, että mitä jos minua ahdistaa tai itkettää töissä? Tai jos saan jopa paniikkikohtauksen? Kun en oikein tiedä, missä tilanteissa sellainen voi minulle tulla.

Lähdin töihin. Olin koko aamun omissa maailmoissani töitä tehden. Aamukahvilla minua ahdisti, mutta sitkeästi istuin muiden seurassa kahvipöydän ääressä. Minusta varmaan näkyi ulospäin, että kaikki ei ole kunnossa. Sen verran hiljainen olin.

Ahdistus hiipui hieman aamupäivän kuluessa ja työpäivä jatkui normaalisti. Eniten pelkäsin sitä, että alan huomaamattani välttelemään työkaveriani. Mutta sain kuin sainkin rohkeutta olla oma itseni ja puhuttua työasioista hänen kanssaan. Oli hienoa huomata, että trauma ei ollut ottanut minusta valtaa.


Haavoittuvainen olo

Tuosta ahdistuskohtauksesta on nyt kaksi päivää aikaa. Olo on jotenkin herkkä ja haavoittuvainen. Keuhkoissa tuntuu pieni ahdistus koko ajan. Tekisi mieleni käpertyä johonkin nurkkaan ja olla yksin. Itkeä ja surkutella asioita. Mutta ei, en aio vaipua muuhun maailmaan. En halua antaa periksi. Kyllä minä vielä selätän tämän olotilan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti