15.1.2018

14.4 Ahdistus

Jouduin töissä tilanteeseen, joka muistutti liikaa menneisyyttä. Aikaa, jolloin toimin esimiehenä ja minulla oli vaikea alainen. Alainen, joka ”räjähti” silmille todella helposti.

Työkaverilla oli huono päivä ja satuin joutumaan pahan olon purkauksen kohteeksi. Menin ihan lukkoon. Yritin olla vahva ja antaa olla. Onneksi ruokatauko alkoi ja pääsin tilanteesta pois. Menin syömään eväitäni.  Pidättelin koko evästauon itkuani yrittämällä jutella ihmisten kanssa iloisesti, vaikka sisimpääni sattui.

Eväät syötyäni menin takaisin työpisteelle. Iso pala kurkussa yritin tehdä töitä, mutta ei siitä mitään tullut. Alkoi ahdistamaan, enkä voinut enää pidätellä kyyneleitäni. Minun on pakko lähteä kotiin, ajattelin. En pysty olemaan täällä, ahdistaa niin paljon. Lähdin kotiin ja laitoin kotoa käsin viestin esimiehelleni.


Enkö ole päässyt traumasta vieläkään eroon?

Kotiin päästyäni oli hieman pettynyt olo. En ole vieläkään päässyt traumasta yli. Se, että minulla on traumatisoitunut stressihäiriö esimiestyöstä, on ilmeisesti edelleen läsnä. Luulin selättäneeni jo tämän.  Mutta tilanne, johon jouduin, muistutti ilmeisesti minua liikaa niistä monista tilanteista, jotka ovat minut traumatisoineet.

Kotona jo tiedostin asian ja osasin rauhoitella itseäni. Onnekseni mieheni oli kotona paperitöissä ja sain häneltä tukea ahdistukseen. Sain myös myöhemmin työkaveriltani anteeksipyynnön. Ei ahdistuskohtaus kuitenkaan hänen syynsä ollut. En vaan näemmä kestä konflikteja ja niitä kyllä tapahtuu työelämässä aina.

Mielessäni pyöri paljon ajatuksia

Kestääkö ahdistus pitkään vai saanko käsiteltyä asian ja jätettyä tapahtuneen taakse? Pystynkö menemään huomenna töihin? Miten vältän jatkossa nämä tilanteet?
Jos haen sairaslomaa ja alan pelkäämään vastaavia tilanteita, trauma ottaa minusta jälleen vallan. En voi antaa sen tapahtua. Pitää olla rohkea.

Tapahtunut pistää silti minut mietteliääksi, surulliseksi. Mietin omaa terveyttäni ja ajattelen, hallitseeko trauma minua koko loppuelämäni?

2 kommenttia:

  1. Tulin taas lukemaan pääsitkö töihin ja missä kunnossa olet?

    Itse olen huomannut tulleeni herkäksi kaikelle työhyvinvointiasialle. Muuhunkin kuin itseäni koskeviin. Pitää kyllä vielä opetella sitä, että saan sanottua niistä paremmin. Mun alalla on yleistä se, että asioista kyllä purnataan kahvihuoneessa tms, mutta kaikki tehdään kuitenkin kuuliaisesti ja tunnollisesti. Jos joku on poissa niin hommat kaatuu muiden niskaan, mutta jos sinnittelee työkavereita ajatellen, niin sekään ei ole hyvä. Mahtaa olla mulla alanvaihto edessä, kunhan tästä hieman vielä toivun (töissä tai tarvittaessa saikulla).

    T. Se aiemmin kommentoinut pienten lasten äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen töissä ja selvinnyt suhteellisen hyvin tapahtuneesta. Olen samaa mieltä, että töissä sinnittely työkavereitten takia, niin siinä ei ole mitään järkeä. Pitää huomata kuunnella omaa vointia ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Vaikeaa se on, kun tietää sitten kuormittavansa muita omalla poissaololla.

      Poista