5.1.2018

14.1 Ärsyyntyminen herkässä

Vihdoinkin joululoma alkoi. Alkuviikko töissä oli todella pitkä, odotin vain loman alkamista. Työpaikan perinteisen joulupuuron jälkeen lähdin hyvin mielin joululomalle. Ihanaa.

Joulu meni hienosti. Olin hyvällä mielellä koko ajan. Pyhien jälkeen aloimme innokkaasti pakata ja lähdimme 27.12. ajelemaan kohti Leviä. Jäimme Kemiin yöksi ja seuraavana päivänä jatkoimme matkaa.

Ärsyyntynyt

Olin jotenkin todella ärsyyntynyt. Ehkä se johtui pitkästä matkasta, koska jännitin sitä hieman. Olen sellainen, että en voi rentoutua pelkääjän paikalla, vaan minun on seurattava tietä koko matkan ajan. On parempi, että neljä silmää ovat valveilla kuin kaksi. Leville päästyämme kävimme kaupassa ja majoituimme mökkiin. Illalla kiertelimme paikkoja ja kävimme tsekkaamassa mistä sukset vuokrataan ja hissiliput ostetaan. Levi oli lunta tulvillaan. Oli kaunista.

Seuraavana ”aamuna”, lähdimme vuokraamaan suksia. Oli todella kuuma ja ihmisiä vilisi suksivuokraamossa joka suuntaan. Jono oli valtava ja ensimmäinen koetinkivi ärsyyntymiselleni oli alkanut. Kun saimme vihdoin välineet, laskettelimme ensimmäisen päivän ns. harjoitusrinteissä hakemassa tuntumaa. Siitä olikin pitkä aika, kun olimme viimeksi lasketelleet. Laskettelurytmi löytyi nopeasti ja harjoittelurinteet alkoivat tuntua tylsiltä.



Aamulla ostimme hissiliput ja suuntasimme kohti huippua. Minua ärsytti väen paljous. Hissiin päästyäni kaikki meni vikaan. En meinannut saada suksia jalkatelineeseen ja käsi jäi sauvoineen väärään paikkaan. Kiroilin kuin pikkukakara. Olin vihainen, kun en päässyt hissiin ongelmitta. Kun päästiin huipulle, aloin itkeä. En tiedä miksi. Taisin sittenkin pelätä rinnettä, vaikka rinne oli merkitty helpoksi. Kiroilin mielessäni laskiessani rinnettä alas. Laskun aikana minua ärsytti kaikki muut rinteessä laskettelevat. Kun pääsin alas, päätin että en enää ikinä laske huipulta alas. Loppuviikon laskettelin harjoitusrinteissä ja pidin siitä. Onneksi harjoitusrinteitä löytyi muutama erilainen.

Koko viikko ”kiukutellen”

Mökissä meillä oli keskenämme todella hauskaa. Pelasimme korttia, herkuttelimme ja nauroimme yhteen ääneen. Mutta kun lähdimme jonnekin, aloin heti ärsyyntyä. Jo pelkkä ulkovaatteiden pukeminen ärsytti.  Itse asiassa monet tilanteet ärsyttivät. Laskettelumonojen laitto jalkaan, välineiden raahaus autolle, parkkipaikan etsiminen, jonottaminen kaupassa, apteekissa ja ravintolassa.

Tiuskin ja kiroilin koko ajan. Mökissä taas olin lauhkea kuin lammas. Viimeisenä päivänä en jaksanut enää lasketella. Jotenkin olin poikki ja halusin olla yksin. Vein muut rinteeseen ja itse palasin mökille valmistelemaan seuraavan päivän kotiin lähtöä. Kun pääsin mökkiin, kyyneleet valuivat pitkin kasvojani. Istahdin pöydän ääreen ja painoin pääni alas. Itkin. Miksi olen ärtynyt ja vihainen koko ajan. Olenko pilannut muiden lomamatkan omalla käytökselläni? Miksi en voi käytökselleni mitään? En halua olla tällainen.

Vieläkö vieroitusoireita?

Kuukausi sitten lopetin masennuslääkkeen käytön. Olen lukenut, että lääkkeen käytön lopettamisessa saattaa olla haasteita pitkään. Konkreettiset vieroitusoireet ovat jo loppuneet. Etsivätkö aivoni nyt uutta ”balanssia” ja aiheuttavat huonon käytöksen? En tiedä. En oikeasti ole tällainen. Kuinka kauan minun pitää sietää vieroitusoireita. Tai onko ärsyyntymisherkkyys ylipäätänsä vieroitusoire? 

2 kommenttia:

  1. Hei, luin koko blogisi. Osin kuin omasta elämästäni. Olen myös esimiestehtävissä. Kaksi kuukautta slomaa takana ja eka työtervneuvottelu kuun lopussa tulossa. 20 vuotta esimiestyössä ja lähes 40v työelämässä. Eka romahdus 3v sitten, pari viikkoa slomaa silloin. Rakastin työtäni, nyt osin vihaan. Kiitos blogista, antoi lohtua itsellenikin. Pidä huolta itsestäsi, työ on vain työtä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun luit blogini. Ja voimia sinulle jaksamiseen.

    VastaaPoista