23.12.2017

13.17 Toivoa

Minua ärsytti koko sunnuntai päivän. Joka ikinen keskustelu sai minut ärsyyntymään. Halusin tiuskia vain kaikille. Iltapäivällä minua alkoi itkettää. Päätin taistella olotilaa vastaan ja lähdin kävelylenkille. Kun pääsin ovesta ulos, kyyneleet alkoivat valua pitkin kasvoja. Sitkeästi päätin, että teen lenkin, jotta olo helpottuisi. Ei auttanut. Itkin koko lenkin ajan. Onneksi oli pimeää, sillä jos joku olisi tullut vastaan niin ei kyyneleitäni olisi kukaan huomannut. Ärsyyntyminen purkautui kahden tunnin itkukohtaukseksi. Mitään syytä minulla ei ollut itkeä, itkin vain. En tiedä mistä itku johtui. Olin varma, että olen sairastunut uudelleen.

Tyhjä ja voimaton olo

Maanantaina en saanut töissä tehtyä mitään. Olo oli jotenkin tyhjä ja voimaton. Ihan kuin itkukohtaus olisi vienyt kaikki voimani. Samalla oli jotenkin pettynyt olo. Koko syksy on mennyt niin hyvin. Olin vihainen itselleni. Miksi minun piti lopettaa lääkitys juuri nyt. Joulu on tulossa. Meneekö joulu nyt pilalle? Mieluummin söisin lääkettä, kuin alkaisin kaiken alusta. Tällaiset ajatukset pyörivät mielessäni. Olin jo laittamassa psykiatrille viestiä, mutta jostain syystä päätin vielä odottaa. Ehkä laitan vasta sitten, jos toinen itkukohtaus tulee.



Hyvä fiilis jo viisi päivää

Itkukohtauksen jälkeinen päivä tosiaan meni voimattomassa olotilassa. Mutta seuraavana päivänä olinkin täynnä energiaa ja hyvä fiilis on kestänyt jo viidettä päivää. Ihan uskomatonta! Olen saanut lisää energiaa jo siitä, kun huomaan voivani hyvin. Olen jaksanut järjestellä joulua ja tehdä joulusiivousta. Minulla on joulumieltä vaikka muille jakaa :)

Hyvä fiilis antaa minulle toivoa, että olen selättänyt masennuksen kokonaan. Vielä yksi lääke on käytössä ja sekin on tarkoitus lopettaa alkuvuodesta. En aio kiirehtiä asian kanssa, vaan lopetan sen sitten kun olen 100% varmuudella päässyt masennuslääkkeestä eroon. 

Mukavaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta lukijoilleni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti