17.12.2017

13.16 Henkistä taistelua

Reilut kaksi viikkoa sitten lopetin toisen käytössä olevista lääkkeistäni, masennuslääkkeen. Nyt on ensimmäinen päivä, kun heinäsirkat eivät soittele enää päässäni. Muutkin vieroitusoireet ovat kadonneet. Ihan loistavaa!

Mutta, nyt käyn henkistä taistelua. En oikein tiedä, minkälainen olo minulla pitäisi olla. Eri tunnetilojen vuoksi analysoin koko ajan omaa käytöstäni. Johtuuko nyt töissä vallitseva negatiivisuus lääkkeen lopetuksesta vai joululoman odotuksesta. Tai kun työpäivän jälkeen on väsyttänyt normaalia enemmän, niin mietin, olenko uupumassa uudestaan. Vai johtuuko väsymys tästä pimeydestä ja loman odotuksesta. 

On ollut myös muutama ns. herkkä tilanne, jolloin olen nieleskellyt kyyneleitäni. Masennustilassa olen ollut aina tosi herkkä. Tällä hetkellä ärsyynnyn helposti.  Johtuuko se ”joulukiireestä”, vaikka en joulua sen pahemmin järjestele.



Kaipaako mieleni lääkettä?

On rasittavaa olla epävarma millainen olo kuuluisi olla. Jotenkin niin pelottaa, kun viimeksi lääkkeiden lopettamisen jälkeen oireet palautuivat kolmessa viikossa. Ihan kuin laskisin nyt päiviä, että tuo kolme viikkoa täytyy tällä kertaa ohittaa. Sitten vasta voisin myöntää päässeeni lääkkeestä eroon. Välillä tuntuu, kuin mieleni haluaisi minun syövän lääkettä. Ihan kun kaipaisin sitä, jotta oloni olisi varmempi.

"Kaikki hyvin"

Onneksi joululoma on jo ihan ovella ja välipäivinä suuntaamme kohti Leviä. Jos siellä olisi sitten niin paljon puuhaa, että unohtaisin tämän jatkuvan tunteiden analysoinnin ja voisin keskittyä ihan normaaliin olemiseen.

Puhelimen soittoäänenä minulla on edelleen Cheekin ”Kaikki hyvin” biisi. Se onneksi muistuttaa minua muutaman kerran päivässä, että minulla on kaikki hyvin. Yritän kääntää ajatukseni siihen ja tsempata itseäni. Minä aion selvitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti