7.12.2017

13.13 Kuudes päivä ilman lääkettä

Heinäsirkkojen konsertti pään sisällä on muuttunut sooloesitykseksi. Siritys on huomattavasti hiljentynyt, mutta edelleen päässä soi. Joka aamu olen herätessäni toivonut, että jos tänään olisi se päivä, kun siritys olisi poissa. Mutta ei, vielä se tuntuu vaan jatkuvan. Iltaisin alkaa jo hieman hermostuttaa ja pää on turtunut sirityksestä.  



Miten elämä jatkuu tästä eteenpäin?

Välillä olen miettinyt, että miten elämä jatkuu tästä eteenpäin. Voinko tosiaan olla parantunut näin pitkän taistelun jälkeen? Mitä jos koenkin masennuksen vielä joskus uudelleen? Ajatus jotenkin pelottaa. Tavallaan olisi varmempi olo, jos söisin lääkettä edelleen varmistaen sairauden pysyvän poissa. Ei tarvitsisi enää ikinä kokea pohjamudassa pyörimistä. Nyt kun lopetan lääkkeen, minulla on mahdollisuus sairastua uudelleen. Vai onko?

Töissä vieroitusoireista huolimatta

Hieman arvelutti miten töissä menisi nämä päivät. Olisin saanut varmasti sairaslomaa, mutta päätin olla hakematta sitä. En halunnut jäädä sairaslomalle, koska tuntuisi siltä, että luovuttaisin. Antaisin jotenkin periksi vielä kerran tälle sairaudelle.

Nyt täytyy tsempata itseä ja olla ajattelematta liikaa mennyttä tai tulevaa. Elää päivä kerrallaan ja kääntää sairastelut positiiviseksi kokemukseksi. Olen muuttunut tosi paljon ja elämäni arvot ovat oikeilla raiteilla. Kun vieroitusoireet lopullisesti katoavat, voin helpommin unohtaa masennukseen liittyvien asioiden pohtimisen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti