24.8.2017

12.6 Masennuksen aikajana

Sain kotitehtäväkseni tehdä masennuksen aikajanan. Tässä tämä sitten on.

12 vuotta töitä urakkavauhtia tehden. Kaksi ylennystä. Omasta tiimistä nouseminen esimies- ja johtotasolle toi vaikeuksia. En ollutkaan enää yksi tiimiläisistä. Olin vaihtanut puolta. Silti nautein uusista tehtävistäni ja tein niitä innolla. Työmäärän kasvu koko yrityksessä oli nopeaa. Kasvutarinamme on hieno. Haasteita alaisten kanssa mm. jatkuvan tyytymättömyyden esilletuomista työkuorman suhteen.

Kevät 2014

En voinut olla oman näkemyksen mukaan oikeudenmukainen esimies, vaan jouduin toimimaan vasten periaatteitani. Kehon oireita alkoi pikkuhiljaa tulemaan, tietämättäni, että ne olivat ensimmäisiä varoituksia pysähtymisen tarpeesta. Lisäksi erittäin haastava alainen alkoi oireilemaan. Sain vakavia syytteitä, jotka olivat henkilökohtaisia. En ollut syyllinen mihinkään. Ensimmäinen miniromahdus tapahtui.

Joulu 2014

Parin viikon sairasloman jälkeen sain voimia nousta. Pieni romahdus takana ja eteenpäin taas mentiin. Paluu samaan oravanpyörään tapahtui silmänräpäyksessä. Alaisten jatkuva tyytymättömyys ja kiire. Aloin toimia muiden mieliksi, en oman pääni mukaan. Pelkäsin toimia omien päätösteni mukaan, koska syytteet olivat vaikuttaneet minuun henkisesti. Keho alkoi oireilla. Lopulta täysromahdus tapahtui. Maailmani romahti ja jäin sairaslomalle. Minulla todelttiin työuupumus ja keskivaikea masennus. 


Maalis – joulu 2015

Kolmen kuukauden jälkeen alkoi osa-aikainen sairasloma. Tein puolta työpäivää. Jaoin vastuita ja tein muutoksia työarkeeni. Aloin voimaan hyvin. Kesäloman jälkeen elämä alkoi maistua. Aloin tehdä normaalia työpäivää. Syksy meni hyvin. Joulukuussa 2015 sain terveen paperit ja lääkitystä aloitettiin pikkuhiljaa lopettelemaan. Olin selättänyt masennuksen ja työuupumuksen!

Maalis 2016

Riemu ei kestänyt kauaa. Heti lääkityksen lopetuksen jälkeen sairastuin uudelleen. Lääkitys aloitettiin välittömästi. Oli pettynyt olo, miksi tämä olikin näin sitkeessä? En jäänyt sairaslomalle, eikä sitä ehdotettukaan. Kevään kiireet ja alaisten tyytymättömyys olivat raskaita. Kesäloma alkoi ja olin uupunut.

Syksy 2016

Kesäloman jälkeen katosi lähimuisti. Minulla epäiltiin olevan muistisairaus, jonka vuoksi sain lähetteen neurologille. Mitään muistisairautta ei ollut, vaan minulla oli totaalinen burn out. Aivot löivät tyhjää ja ne olivat ylikuormittuneet. Parin viikon sairasloma ja sitten taas jatkettiin. Sain lähetteen psykiatrille. Psykoterapia alkoi lokakuussa.

Marras 2016

Kiireinen syksy takana. Huomasin, että vaikka kuinka olin tehnyt työarkeeni muutoksia ja jakanut työtehtäviä, se ei riittänyt. Jälleen huomasin toimivani oravanpyörässä. Lisäksi jatkuva alaisten purnaaminen oli raskasta. Työkuorma oli kaikilla todella suuri, enkä voinut auttaa mitenkään. Jäin osa-aika sairaslomalle.


Helmi-maalis 2017

Jälleen pohjamudassa. Huomaan käytökseni muuttuneen. En vaan jaksa. Huomaan eristäytyväni muista, en halua katsoa ketään silmiin. Kaikki ärsyttävät. Olen lopen uupunut. Keho oireilee. Psykoterapian avulla olen ymmärtänyt, että minun pitää saada vaihtaa työtehtäviä. Olen ottanut asian useaan otteeseen esille – tuloksetta. Viimeisen palaverin jälkeen, maaliskuu 2017, sain kielteisen vastauksen työtehtävien muutoksesta. Olin lopen uupunut. Nukuin 15 tuntia. Sain kaksi paniikkikohtausta. Keho oireili rajusti. Jään sairaslomalle. Minulla todettiin traumaperäinen stressihäiriö.

Toukokuu 2017

Kolmikantakeskustelussa saan neuvoteltua työtehtävien muutoksen. Vihdoinkin työnantaja ymmärsi, että en voi toimia esimiehenä. Aloitan työt uuden toimenkuvan tiimoilta 1.6.2017. Minulle myönnettiin työkokeilu, jotta voin palata työelämään pikkuhiljaa.

Nyt elämä hymyilee, elokuu 2017

Tällä hetkellä voin paremmin kuin vuosiin. Olen päässyt esimiestehtävistä irti ja vaihtanut tiimiä. Olen helpottunut. Iso taakka on poistunut harteiltani. Viihdyn työssä ja jaksan työpäivän jälkeen kotonakin hääräillä. Pikkuhiljaa lääkeannoksiakin on vähennetty. Ensi viikolla on neuvottelut, jatketaanko työkokeilua pidempään.

Tätä kirjoittaessani minulle kirkastuu ajatus, jota terapeuttini tarkoitti antaessaan tämän tehtävän kotiläksyksi. Masennus ja työuupumus ovat useimmiten seurausta jostakin. Olen vuosikaudet ollut oravanpyörässä, toiminut vastoin periaatteitani, ollut esimies haastaville alaisille. Työtehtävien muutoksen vuoksi enää ei ole paluuta entiseen. Sairauksien aiheuttajat on poistettu elämästäni. Tulevaisuus näyttää valoisalta!


2 kommenttia:

  1. Onpa pysäyttävä tarina, monessa kohdin tuntuu kuin olisin lukenut omaa tekstiä. Uskomatonta, tulee vähän olo, että jatkuva tehostaminen ja rahananhneus ajaa tavalliset työntekijät piippuun, mutta johtajat saa aina käärittyä valtavat optiot!

    Tulen kiukkuiseksi ja verenpaine nousee. Pitäisi palata töihin parin päivän sisällä. Huh huh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Näin tämä nykymaailma tuntuu vaan menevän :( Toivottavasti töihin paluusi on sujunut hyvin.

      Poista