22.8.2017

12.5 Leima otsassa?

Työuupunut. Masentunut. Olenko saanut tuon pelkäämäni leiman otsaani? Kuinka helppoa onkaan leimata sairastelevat ihmiset, jos ymmärrystä tälle sairaudelle ei ole. Työuupunutta ja masentunutta ihmistä ei voi täysin ymmärtää kuin toinen, saman kokenut ihminen. Sairastavan ihmisen tukeminen on eri juttu. Tukea voi aina, oli itse kokenut samaa tai ei.

Ennen romahtamistani

Olin monessa mukana, vedin montaa projektia saman aikaisesti. Tein esimies- ja johtotason tehtäväni huolella. Vauhtia piisasi työpäivittäin ja tuloksia tuli. Vedin itseni usein äärirajoille, sitä tajuamattani. Kun sairastuin noin kolme vuotta sitten, koko maailmani romahti. Niin töissä kuin kotona. Siitä asti olenkin sitten sairastellut, ollut töissä, sairastellut jne.

Vihdoin ja viimein sain kesäkuussa työtehtäviini muutoksen. Iso taakka on poistunut harteiltani ja voin tällä hetkellä paremmin kuin vuosiin. Olen työkokeilussa tehden kahdeksaa tuntia päivässä. Uusi toimenkuva ja siihen kuuluva työ maistuu hyvälle. Kotonakin menee hyvin.



Mutta…

Miltä näytän työnantajan silmissä? Leima otsassa. Se mitä olen aina pelännyt. Nyt se vaan konkreettisesti tuli esille tällä viikolla. Satutti niin vietävästi tämä tajuta. Luulin, että sitä leimaa ei olisi minulle tullut. En tiedä miksi olin kuvitellut olevani poikkeustapaus?

Tein tällä viikolla innokkaasti yhtä projektia, joka toistuu joka kuukausi, vieden aikaa noin kaksi päivää kuukaudessa. Olin tällä kertaa kiireapulaisen roolissa, vaikka olen ennen työnkuvamuutosta vetänyt projektin itse. Pyysin, että saisin tämän takaisin, koska pidän projektista niin paljon. Tämä helpottaisi nykyistä projektivastaavaa, joka ei ehdi tähän keskittyä.

"Jos sairastut uudelleen?"

Mutta ei. En saanut työtehtävää omalle vastuulleni. Minun täytyy ottaa nyt rauhallisesti ja muistaa olevani työkokeilussa. En voi vastata mistään projekteista, koska voin sairastua uudelleen. Sitten jouduttaisiin taas tekemään työjakoa minun vastuullani olevista töistä. Niitä kun on aiemmin jouduttu niin paljon hoitamaan minun sairastellessa. Minun pitää nyt muistaa, että en tavallaan ole töissä, vaan työkokeilussa.

Lauseet satuttivat enemmän kuin osasin arvatakaan. Kuulin juuri sen, mitä en ole halunnut kuulla työnantajaltani. Olen sairastelevainen ihminen. Minuun ei voi luottaa, koska saatan sairastua milloin vain. Toisaalta, jos astun työnantajan saappaisiin, ymmärrän työnantajan ajatusmaailman, vaikka se tuntuukin pahalta.

Haluan näyttää, että en ansaitse tuota leimaa otsaani. Haluan onnistua ja parantua. Aion näyttää olevani edelleen hyvä ja luottamuksen arvoinen työntekijä.

Kuinka kauan pidän tätä leimaa otsassani?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti