16.8.2017

12.4 Työelämän muutos

Viime terapiakäynnistä on kulunut kaksi kuukautta. Kun asiat alkavat sujumaan, on suositeltavaa pitää terapiasta taukoa. Tauko on selvästi ollut paikoillaan. Odotin oikein innolla, että pääsen terapiaan. Sain heti kuulla, että näytän hyvinvoivalta ja terveeltä. Tämä tuntui hyvälle.

Miten töissä menee?

Vaihdoimme kesäkuulumiset nopeasti, jotta pääsimme asiaan. Miltä työssäolo tuntuu? Entä onko työ sujunut odotusten mukaan? Kerroin, että on hassua tehdä normaalia tahtia töitä. Että en oikein tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei. Olenhan tehnyt töitä noin 12 vuotta urakkavauhdilla. Tunnen myös tylsyyttä, koska ei ole kiire, eikä ole montaa päällekkäistä työtehtävää saman aikaisesti. Voin miettiä ja tutkia asioita rauhassa. Kaipaan jotenkin vauhtia työpäiviin.

Terapeutti haastoi minua. Miksi kaipaan vauhtia työpäiviin? Eikö juuri se ole yksi syy, joka on aiheuttanut masennuksen ja työuupumuksen. Miksi tunnen kaipaavani tätä aiheuttajaa takaisin? Enkö ole oppinut, että vanhaan ei ole paluuta? Samaan aikaan hän totesi, että uuden työrytmin oppiminen vie tilanteessani vielä jonkin aikaa. Minun on annettava itselleni aikaa totutella.



Tehtävistä luopuminen

Miltä johtotehtävistä luopuminen tuntui? Entä kaipaatko esimiestehtäviin? Haastavat ja vaikeat esimiestehtäväthän olivat piste iin päälle sairauteni aiheuttajaksi. Nyt kun vihdoin pääsin näistä tehtävistä eroon, en kaipaa niitä ollenkaan. Toki muutamaa mielekästä tehtävää kaipaan, mutta ymmärrän, että näistä oli myös luovuttava. 

Välillä kuitenkin tulee sellainen olo, että kuka minä olen? Mikä rooli minulla on nyt työyhteisössä? Tarvitaanko minua enää? Myös tässä asiassa on minun annettava itselleni aikaa. Olen vielä työkokeilussa ja tarkoitushan on päästä työelämään kiinni ja sopeutua uuteen työkuvaan.

Kotitehtävä

Kotona on mukavaa ja minun on muutenkin hyvä olla. Olen onnellinen, mutta pelkään sairastuvani uudelleen. Lääkkeiden lopettaminenkin pelottaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ennemmin syön lääkkeitä koko elämäni, kuin kokisin sairastumisen uudelleen. En halua enää ikinä palata siihen olotilaan, jossa olen viimeiset vuodet ollut. Tältä osin lääkkeiden lopetus tuntuu pelottavalta. Mutta onneksi se ei ole vielä ajankohtaista.

Sain lohdutukseksi kuulla, että masennus on aina seurausta jostakin. Ja nyt masennuksen aiheuttaja on jäänyt taakseni työelämän muutoksella. Oikeastaan koko elämäni on muuttunut. Sain ensi kerraksi kotitehtävän, joka auttaa minua näkemään viime vuosien kokonaistilanteen. ” Tee masennuksen aikajana”.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti