30.7.2017

12.2 Kuolemanpelko

Olen huomannut viime aikoina ajattelevani usein kuolemaa. Kuolemanpelko on jotenkin iskostunut ajatuksiini. Pelkään kuolevani liian aikaisin. Juuri nyt, kun minulla on hyvä olla. Juuri nyt, kun lapset tuntuvat läheisemmiltä kuin vuosiin. Pelkään, että en ehdi olemaan heille hyvä äiti. Että jokin jäisi meidän välillä kesken.

Miten he selviäisivät minun menetyksestäni? Jäisikö heille muistona vain masentunut äiti? Entä miten mieheni pärjäisi ilman minua? Välillä myös mietin, että joku muu läheinen kuolee. Miten itse silloin selviytyisin?

Jos lähden yksin lenkille, huomaan miettiväni kuoleman asioita. Saatan lenkkeillä itku kurkussa koko lenkin ajan. En ole vähään aikaan edes viitsinyt yksin lenkkeillä, koska en halua ajatella kuolemaa.



Onko kuolemanpelko masennukseen liittyvä oire?

Olen lukenut, että masennukseen saattaa liittyä kuolemanpelkoa. Miksi näitä tulee juuri nyt? Alkaako masennuksen uusia oireita hiipimään, kun lääkitystä on vähennetty? Seuraavaan terapiaankin on vielä lähes kolme viikkoa aikaa. En jaksaisi odottaa niin kauan, että pääsen purkamaan tuntemuksiani.

Onko kuolemanpelko masennukseen liittyvä ”normaali” oire? 


2 kommenttia:

  1. Minulla tunteet nousee pintaan välillä kuolemaa ja läheisiä ajatellessa parempinakin kausina. Ehkä kuolemanpelko on myös jonkin hyvän menettämisen pelkoa. Välillä pelottaa herätä takaisin menneisyyden painajaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ehkä olen ymmärtänyt, mitä hyvää minulla on ja mitä olin lähes menettää.

      Poista