28.7.2017

12.1 Töihin paluu

Ensimmäinen työviikko takana kesäloman jälkeen. Ristiriitaiset tunteet. On hieman pettynyt olo ja samalla myös tyytyväinen olo. On vaikeaa tehdä työtä ilman kiireen tunnetta. Välillä tuntuu, että työtunnit eivät kulu mitenkään ja välillä ne menevät vauhdilla eteenpäin. 

Työtehtävät ovat mielenkiintoisia, mutta toisaalta ei. On sellainen olo, että minua ei enää tarvita. Nyt, kun minulta ei tulla kyselemään asioita päivittäin. On hiljaista ja saan tehdä rauhassa töitä ilman keskeytyksiä. Kaipaan ehkä hieman vauhdikkaampia päiviä. Toivottavasti niitä tulee syksyn mittaan, kun koko Suomi on palannut töiden pariin.

Tunnen helpotusta

Koen tekeväni jollain tapaa surutyötä työtehtävien muutoksesta johtuen. Kävin läpi entisiä työtehtäviä tulevan seuraajani kanssa. Tunsin selkeästi kaipaavani joitakin työtehtäviä, koska jouduin luopumaan myös mielekkäistä työtehtävistä uuden toimenkuvani vuoksi. Mutta suurimmaksi osaksi tunsin helpotusta. Enää ei minun tarvitse kuunnella mm. alaisten purnaamista liian suurestä työmäärästä jne. Tuntuu, kuin iso taakka olisi lähtenyt hartioilta ja minulla on ollut kevyt olo töissä. 



Mukana työryhmässä

Vaikka en enää työskentele edes johtotehtävissä, minut haluttiin pitää osana työryhmää, joka kokoontuu kuukausittain käymään läpi yrityksen asioita. Tämän koen itselleni tärkeäksi, sillä tunnen, että minulla on edelleen paljon annettavaa yritykselle tulevaisuudessa. Ehkä minua sittenkin tarvitaan töissä. Silti koti ja perhe tulevat olemaan minun arvoasteikolla ykkösiä. Nyt ja aina. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti