27.5.2017

9.21 Kansion hautajaiset

Punainen paksu kansio. Täynnä ”oikeudenkäyntiin” liittyviä papereita. Tämän kansion nähdessäni sydäntäni on aina vihlaissut. Tuskaa, vihaa, itkua, häpeää, epävarmuutta... miksi minulle kävi näin ja monta muuta tunnetilaa tuon kansion pelkkä näkeminen on saanut aikaan. Olen varmuuden vuoksi säilyttänyt kansiota jo kolme vuotta. Jos joskus tarvitsenkin sitä uudelleen. Jos asiat nostetaan vielä kerran esiin.

Muutama kuukausi sitten terapeuttini kehoitti pitämään kansiolle hautajaiset. Polttamaan kansio tai hävittämään sen jollakin muulla tavalla. En ole pystynyt. Edelleen se epävarmuus on näinä kuukausina ollut läsnä. Mitä jos sittenkin tarvitsen sitä vielä joskus… 


Tuhkana ilmaan

Olen vihdoinkin pääsemässä yli tästä kaikesta. Nyt on oikea aika hävittää kansio. Päätän polttaa kansion sisällä olevat kaikki paperit. Repiä joka ikisen paperin ja heittää tuleen. 

Oli outoa ottaa kansio käteen tuntematta vihlontaa. Sytytin takan ja revein paperit asia kerrallaan ja heitin tuleen. Katselin tulta. Jotenkin pelottavaa, mutta silti vapauttavaa oli nähdä kaiken palavan. Konkreettisesti kaikki tuo kärsimys paloi silmieni edessä tuhkana ilmaan. Terapeutin mielestä tämä on hyvä psykologinen tapa päästää irti. Antaa tuon helvetin häipyä elämästä konkreettisesti. 

Nyt en voi enää törmätä tuohon kansioon kotona. Vaikka kansio oli itsessään hyväkuntoinen, kävin heittämässä sen ulkoroskikseen. En halua nähdä sitä enää ikinä.


Illalla kohotan maljan

Nyt kun kirjoitan tätä, tajuan todellakin, että asiat haihtuivat savuna ilmaan. Itken ja kurkkua puristaa. Tämä on vihdoinkin ohi.

Tänään on tarkoitus kokoontua ystävien kanssa iltaa istumaan. Päätän kohottaa illalla maljan hautajaisten kunniaksi. Nyt minulla alkaa uusi elämä ilman tuota punaista kansiota. Olen vapaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti