25.5.2017

9.19 Viikon päästä töihin, jännittää...

Kehtaanko palata enää töihin ollenkaan? Mitä muut ajattelevat tästä kaikesta? Tai minusta? Että ”nyt se taas tulee vähäksi aikaa kokeilemaan”. Olen miettinyt tätä lähes päivittäin. Sisimmässäni kuitenkin uskon, että minulle toivotaan pelkkää hyvää ja minun halutaan parantuvan.

Tässä matkan varrella olen huomannut, kuinka terveen on vaikea ymmärtää sairastunutta. Masennus, työuupumus ja traumatisoitunut stressihäiriö. Ei ole helppo itsekään tätä kaikkea ymmärtää, kun olen aina pitänyt itsenäni normaalina. Ja normaali minä olenkin, olen vain sairastunut näihin salakavaliin sairauksiin. Sairastunut siten, että ulkoapäin ei kukaan huomaa mitään. Paitsi uupuneen olemuksen, joka kylläkin kohenee pikkuhiljaa.

Jännitystä purkamaan tarkoituksella

Päätin käydä työpaikalla viemässä työkokeiluun liittyviä papereita. Vaikka paperit ehtisivät sittenkin, kun palaan viikon päästä töihin. Jotenkin tämä lievä jännitys täytyy purkaa ja ajattelin että on parasta mennä käymään työpaikalla.



Ajaessani toimistolle, vatsassani vihloi. Tsemppasin mielessäni itseäni ”tämä on hyvä tehdä nyt, muuten jännitys kasvaa päivä päivältä.” Astuin toimiston ovesta sisään. Sain heti iloisen vastaanoton. Se tuntui mukavalta. Aika moni oli kevätlomalla tai jossain työreissussa. Kävin moikkaamassa tiimiäni, niitä jotka olivat paikalla. Oli hieno jutella, mutta aistin hämmennyksen. Hämmennyksen siitä, mitä tulee tapahtumaan, kun en jatka enää esimiehenä.

Olenkin mietiskellyt itsekseni, että joillekin se saattaa olla kova paikka, kun luovun esimiestyöstä. Ja muutenkin luovun isosta roolista kyseisen tiimin osalta. Mutta kaikki kyllä järjestyy, olen varma siitä. Esimieheni ei ollut paikalla, jätin hänelle kuitenkin terveiset, että nähdään ensi viikolla.

Jännitys helpotti. On kiva mennä ensi viikolla töihin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti