19.5.2017

9.17 Tittelin muutos tuntuu rangaistukselta

Olen aina ollut sitä mieltä, että tittelit ovat titteleitä ja ihmiset pitää kohdata ihmisinä. Kun aloitin työt nykyisessä yrityksessä, ihailin usein silloisen johtoportaan tietämystä ja kokemusta. Mielessäni useasti ajattelin, että haluan olla samanlainen kuin he. Sellainen, joka tietää yrityksen toiminnasta kaiken ja osaa viedä yritystä järkevällä tavalla eteenpäin. 

Olin löytänyt unelmatyöpaikan. Nautin työnteosta ja imin tietooni kaikkea mahdollista. En pyrkinyt tavoitteellisesti eteenpäin, vaan rakastin vain työtä jota tein. Huomasin myös keksiväni kehitysideoita ja sain ne vietyä käytäntöön. Kasvoin yrityksen mukana monta vuotta. Minulle myös annettiin se mahdollisuus kasvaa ja toteuttaa itseäni. Minut otettiin mukaan projekteihin ja minulle kerrottiin yritykseen liittyviä asioita, koska olin aidosti kiinnostunut ja halusin oppia. 

Sain muutaman vuoden jälkeen ylennyksen päällikkötasolle ja siitä parin vuoden kuluttua sain johtaja tittelin. Olin aivan otettu. Titteli tuntui palkinnolta, jonka olin ansainnut kovalla työllä.




Kuin menettäisin ansaitun palkinnon

Nyt työntehtävien muutoksesta johtuen johtaja-tittelini otetaan pois. Vaikka en titteleistä niin perusta, tuntuu hassulta menettää palkinto, koska olen sairastunut sitä kantaessani.

Pienessä organisaatiossa johtaja-titteliin kuuluu myös esimiestyöt. Ja kun en voi tehdä esimiestyötä, en voi toimia johtajana. Näin minulle asiaa on perusteltu. En jaksanut alkaa nimityksestä taistelemaan. Ymmärrän kyllä tämän. On parempi, että saan keskittyä uuteen työkuvaan ilman johtaja-tittelin vaatimuksia. Ja uusi työnkuva on juuri se, mitä halusin. Saan tehdä kehitystyötä ja vastata palvelujen toiminnasta. Se on tässä pääasia. Täytyy kääntää ajatustani siihen, että luovuin tittelistä.

En koe, että muutun työihmisenä joksikin muuksi tai jotenkin alempiarvoiseksi kuin ennen. Koen ainoastaan, että menetän kovalla työllä ansaitun palkinnon. Kun voittaa rehellisesti palkinnon, ei sitä mielestäni voi viedä koskaan pois. Mutta työelämässä voi. Titteli ei ole palkinto, vaikka itse koin sen niin.


2 kommenttia:

  1. Olen lukenut nyt joitain merkintöjäsi ja tunnistan niissä paljon itseäni. Haluaisinkin kiittää sinua siitä, että etten tunne olevani enää aivan niin yksin tämän asian kanssa. Itse ehdin toimia esimiehenä vain muutaman vuoden, mutta paluu töihin sairaslomalta sisälsi minullakin esimiesasemasta ja sitä kautta monesta tehtävästä luopumisen ja tuntui rangaistukselta. Olen myös yrittänyt sanoa itselleni, ettei titteli ole palkinto. Toistaiseksi en ole onnistunut kovin hyvin, mutta toivottavasti tämä tästä paranee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Hienoa, että olet löytänyt blogini. Kommenttisi antaa myös minulle varmistusta, että en ole ainoa joka ajattelee näin. Välillä olen miettinyt, että olenko kovin pinnallinen, kun tittelin menetys on tuntunut kovalta rangaistukselta. Nyt siitä on kulunut reilu vuosi, enkä tiedä olenko edelleenkään sinut uuden tittelini kanssa. Uudet työtehtävät kyllä tuntuvat nykyään hyvälle. Voimia jaksamiseen!

      Poista