19.4.2017

9.9 Valmistautuminen kolmikantakeskusteluun

Jännittää. Mutta silti olen melko tyyni. Iltapäivällä olisi kolmikantakeskustelu. Olen tehnyt uuden työtehtävien muutosehdotuksen. Samalla listannut muutamia asioita ylös. Minun pitää pystyä perustelemaan tuo työtehtävien muutosehdotus hyvin. Mielestäni minulla on hyvä ehdotus, enkä näe siinä mitään ristiriitaa. Olen jopa pyytänyt fläppitaulun neuvotteluhuoneeseen. 



Aamupäivän tunnit kuluvat hitaasti ja viimeinen tunti ennen kotoa lähtöä tuntuu ikuisuudelta. Vatsassa vihloo ja pyrin hengittelemään rauhallisesti. Makaan sohvalla ja etsin jotain aiheeseen liittyvää musiikkia. Minun tilanteeni on viety niin äärirajoille kuin vaan voi ollakaan. Kaipaan rohkaisevaa musiikkia. Suljen silmät, kuuntelen ja alan tsemppaamaan itseäni tulevaan kolmikantakeskusteluun. 

Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa
Musiikki kuljettaa ku koko elämän sille antaa
Rohkeus ei oo sitä ettei pelota
Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa
Menin nii äärirajoille että mun pääni hajoilee
Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille
Annan niin kauan kun sillä on välii
Kävi miten kävi voittajat ei pelkää hävii

Suljen silmät, kuvittelen et lennän
Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä
- Cheek


Kuuntelen kappaleen monta kertaa. Kello menee eteenpäin ja on aika hypätä auton rattiin. Laitan cd:n soimaan ja luukutan stereoista vielä samaa biisiä. Saan auton parkkiin ja kävelen sisään. Samaan aikaan esimieheni on saapunut ja jatkamme yhdessä matkaa vastaanotolle. Minulla on vaivautunut ja ärsyyntynyt olo. En tiedä miksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti