5.4.2017

9.5 Hämmentynyt

Eilen työnantajani kertoi minulle, että haluaa pitää vielä työterveydessä kolmikantakeskustelun. En ymmärrä miksi. Mikä tässä tilanteessa nyt muuttuisi? Eikö minua uskotakaan, että juuri esimiestyöt ovat esteenä parantumiselleni? 

Kerroin mielipiteeni, että mielestäni kolmikantakeskustelua ei enää tarvita. Asiaa on vatvottu jo niin paljon. Juuri viikko sitten meillä oli palaveri, johon osallistui myös työnantajan HR-asiantuntija. Tällöin asia oli hyvin selvä. Psykiatrin terveiset otettiin todesta ja ymmärrettiin, että en voi enää palata esimiestöihin. Mutta, tietysti lupaudun kolmikantakeskusteluun. Olen liian kiltti. 

Parantuminen pitkittyy jatkuvasta vatvomisesta. Eikö työnantaja voisi jo päättää...


Eilen minulle myös kehuttiin, miten huippuhyvä tiimi minulla on. No niin on, olenhan minä samaa mieltä. Erittäin ammattitaitoiset tekijät ovat minun tiimissäni. Tuli sellainen olo, että kierrellen ja kaarrellen minua yritettiin vakuutella, että minun kannattaisi palata vaan samaan työhön takaisin. Samalla vihjattiin, että sairaana ei osata tehdä pitkän tähtäimen päätöksiä… siksi kolmikantakeskustelu olisi hyvä järjestää. Mutta kun tässä ei ole nyt enää siitä kyse. Vaan minulla on traumaperäinen stressihäiriö esimiestyöstä. En voi altistaa enää omaa terveyttäni, vaikka minulla olisi kuinka hyvä huipputiimi. 

Parantuminen pitkittyy jatkuvasta vatvomisesta

Tämän asian suhteen on ollut jo niin monta palaveria, että en enää pysy edes laskuissa mukana. Ymmärsin, että työnkuvan muutos olisi jo käsitelty ”HR-palaverissa.” 

Olen hämilläni ja hieman kyllä pettynytkin. Kun asiaa vatvotaan ja vatvotaan, pitkittää se minun sairaslomaanikin jatkuvasti. Kun asiat ratkeavat ja sitten taas otetaan sanat takaisin, eivätkä ne ratkeakaan. Keskity nyt sitten tässä parantumiseen. 

Onneksi lääkärit ja psykoterapeutti ovat sitä mieltä, että en voi palata enää esimiestyöhön. Ilmeisesti työnantajanani ei usko minun sanaani, vaan tarvitsee kuulla nämä suoraan lääkäriltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti