9.3.2017

8.8 Sydän pullollaan

Nyt minulla on ollut kolme päivää sydän pullollaan rakkautta, hellyyttä ja ylpeyttä. Olen ylpeä tyttärestäni ja tietenkin pojastani. On ollut tyttäreni vanhojen tanssit ja kauhea tohina sen ympärillä. Olen saanut olla mukana tanssiaismekon hankinnassa ja kaikessa muussakin pienessä järjestelyssä. 

Ne tanssiparin katseet toisilleen tanssilattialla, saivat minut huokailemaan ihastuksesta. Näin tyttäreni silmistä onnen. Sen, jota olen aina pelännyt, etten näe. Olen tuntenut pitkään huonoa omaa tuntoa tyttäreni suhteen tämän sairauteni takia. Kuinka tämä sairaus on pilannut meidän välit vuosia sitten, mutta onneksi olemme menneet eteenpäin ja meillä on tällä hetkellä hyvät välit. 



En halua päästää tätä tunnetta pois

Olin oma itseni tämän kaiken tanssiaishössötyksen keskellä. Olin pakahtua onnesta koko päivänä. Olin niin sanoin kuvaamattoman onnellinen, etten osaa sitä pukea sanoiksi. Nyt kun kirjoitan tätä, onnen kyyneleet valuvat silmistäni, sillä olin luullut, etten tunne enää mitään. Niin monta kuukautta olen ollut tunteeton ja elänyt harmaassa. 

Tämä onnellisuuden tunne on ollut minussa jo kolmatta päivää. Tämä on ihanaa. En halua päästää tätä tunnetta pois. Mutta tiedän, että se katoaa ja harmaa tyhjyys tulee valtaamaan mieleni uudelleen. Mutta, tämän hetken tunteella jaksan sen. Minä kestän kyllä. 

Lupaan antaa kaikkeni terapiassa, ja ammennan itselleni voimaa tätä tanssiaispäivää muistaen. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti