28.2.2017

8.4 Uusi lääke

Minulla oli työterveyslääkärille tarkastusaika. Tarkoitus oli käydä läpi vointia ja sen avulla tehdä päätös, että jatketaanko osa-aika sairaslomaa. Psykoterapeutin pyynnöstä kerroin myös lääkärille kehon oireista. Työterveyslääkäri alkoi jo tosissaan olla sitä mieltä, että pian on vain yksi vaihtoehto. Irtisanoutuminen työstä. Hänen mielestään mikään työ ei ole sen arvoinen, että ihminen menettää terveytensä lopullisesti. Itse olen samaa mieltä.

Selkeästi en vieläkään ole tarpeeksi terve jatkaakseni 8 tunnin työpäivää. Osa-aikaista sairaslomaa jatkettiin vielä 60 päivää. Esitin kysymyksen: mitä 60 päivän jälkeen tapahtuu, jos olen edelleen sairas? Niinpä, tokaisi lääkäri. Sitten täytyy miettiä jotain muuta vaihtoehtoa, jos en pysty tekemään töitä kahdeksaa tuntia. Vaihtoehtoina on jäädä kokonaan pois tai hakea jotain kuntoutustukea.



Käynti psykiatrilla

Seuraavaksi minulla oli aika psykiatrilla. Keskustelimme hänen kanssaan myös voinnista, kehon oireista ja nykyisen lääkityksen vaikutuksista. Hyvältä ei näytä, sanoi psykiatri kehon oireisiin viitaten. Kerroin myös, että psykoterapeutti on tuonut esiin yhtenä vaihtoehtona työpaikan vaihdon.  Psykiatri kysyi, että olenko mielestäni työkuntoinen tällä hetkellä. Olen minä. Tai oikeastaan haluan olla. Tämähän on ollut unelmatyöni. Vai enkö vaan osaa päästää irti?

Uusi iltalääke

Olen kuulemma yöllä stressitilassa, en nuku syvää unta. Siksi herään aamuisin yövaatteet litimärkinä. Nykyisen lääkityksen lisäksi iltalääke voisi olla hyvä juttu. Se auttaisi iltaisin rauhoittumaan ja nukkuisin yöllä syvää unta. Aloitin välittömästi uuden lääkkeen ottamisen. Pari yötä ja yöhikoilut jäivät taakse.

Raskaat kaksi viikkoa

En olisi halunnut nousta aamuisin sängystä ylös. Jotenkin surettaa, että tämä jatkuu. Työterveyslääkäri kehotti minun tekemään itselleni jonkinlaisen aikataulun. Esimerkiksi, jos ei kesälomaan mennessä asiat ole kunnossa, sitten hän suosittelee minun jäävän pois työstä.

Mutta, mitä järkeä minun olisi itseäni irtisanoa? Vaikka raha ei ole maailman tärkein asia, tuntuisi hullulta ottaa kolmen kuukauden karenssi. Vai onko se nykyään pidempi? En tiedä. Enhän voi mennä puolikuntoisena töihin mihinkään muuallekaan. Sairastaisinko sitten kotona työttömänä ja yrittäisin saada itse itseni työkuntoon? Ei olisi mitään syytä nousta aamuisin. Jäisinkö vaan kotiin makaamaan ja masentuisin entisestään? Mitä tekisin päivisin kotona? Kaipaan kuitenkin jotain tekemistä ja sosiaalista elämää. 


Masennusjakso takana

Minulla taisi olla tässä parin viikon masennusjakso. Tuo työpaikan vaihto tuntuu niin lopulliselta ratkaisulta. Jotenkin se veti jalat alta. En tiedä mikä tässä työpaikassa pitää minut kiinni. Ilmeisesti se, että pidän työstäni kovasti (paitsi esimiestyöt). Pidän myös ihmisistä. Jos vihaisin työtä mitä teen, olisi päätöksen teko todella helppoa. Joku voima saa minut ilmeisesti toivomaan, että kaikki vielä järjestyy. Ehkä siksi en anna periksi työpaikan suhteen, vaikka se kuulostaa päivä päivältä järkevimmältä vaihtoehdolta.

En tiedä. Olen niin epätoivoinen ja sekaisin tästä kaikesta. Asioilla on tapana järjestyä, mutta en vaan jaksaisi odottaa sitä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti