24.1.2017

3.5 Uupumus on vuosien tulos

Sanotaan, että uupumus on vuosien tulos. Niinhän se on. Se tulee pikkuhiljaa ja ottaa sinusta vallan. Enää ei tiedä, mikä on normaalia työntekoa ja mikä ei. Tai miltä kuuluu tuntua, kun elää arkea lähimmäisten kanssa? Työ ei enää tunnu yhtään miltään. Ei mitään onnistumisen iloja, vaikka tekisi hienoja juttuja. Sitä vaan suunnittelee jo seuraavaa työtehtävää.

Kun jäin sairaslomalle, aloimme kotona pohtimaan uupumuksen ja masennuksen merkkejä. Ja kyllähän niitä pitkä lista tulikin.

Urakkavauhti vuodesta toiseen

Tein vuosia töitä urakkavauhdilla. En ikinä tehnyt kuitenkaan ylitöitä ja lomani pidin samaan aikaan kuin koululaisilla. Tasaisesti lomia pitkin vuotta. Tällä tavalla varmaan jaksoinkin niin monta vuotta. Sitten taas lomalta palatessa täysi vauhti päälle seuraavaan lomaan asti. Tällä tavalla pystyin antamaan töissä kaiken. Kuulostaa hyvälle, eikö?

Kehon oireita

Pikkuhiljaa kehoni alkoi reakoimaan. Huuliherpes alkoi vierailla normaalia useammin huulessani. Se puhkeaa minulla aina stressikauden jälkeen. Samoin ruusufinni alkoi kukoistamaan kasvoissani. Ihotautilääkäri kertoi, että stressi saattaa olla yksi ruusufinnin aiheuttaja.

Pureskelin xylitol-purkkaa monta vuotta 8 tuntia päivässä. Olen syönyt purkkaa lieventääkseni stressiä ja parantaakseni keskittymiskykyä. Hammaslääkäri kielsi purkan syönnin, koska leukaluuni olivat alkaneet klonksua pois paikoiltaan. Minulle tehtiin myös purentakisko ylähampaille. Hammaslääkärin mielestä stressi on isoin syy, miksi tarvitsen purentakiskon. Kipu- ja jännitystilat pitäisivät hellittää purentakiskon avulla.

Sairastin pahimmillaan kolme poskiontelotulehdusta peräkkäin. Kun tulehdus parani, ei kestänyt kuin viikko tai pari ja uusi poskiontelotulehdus oli päällä. En ollut ikinä ennen sairastanut poskiontelotulehdusta. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että stressitasoni on tuohon aikaan ollut todella korkea. Keho ei ole päässyt lepäämään ja vastustamaan tulehdusta.

Hiuksia alkoi olla joka paikassa. Ajattelin, että hiusten lähtö on jokaisella vaihtelevaa. Ei tullut mieleen, että hiusten lähtö voisi johtua jatkuvasta stressistä.


En olisi millään jaksanut aamuisin lähteä töihin.

Väsynyt

Aamuisin olin tosi väsynyt. Vaikka nukuinkin pääosin hyvin, yöt olivat levottomia. Kaikki pienet rasahdukset häiritsivät minua ja nukuin kuin koiran unta. Joskus työasiat valvottivat minua tai heräilin keskellä yötä niitä pohtimaan. Joskus saatoin herätä keskellä yötä ja keksiä jonkun hyvän idean tai ratkaisun mahdolliseen työongelmaan. Ihan kuin aivoni olisivat tehneet töitä myös nukkuessani.

Kun aamulla oli töihin lähdön aika, en olisi jaksanut. Pitkitin pukeutumista. Ei huvittanut laittaa mitään päälle. Teki mieli mennä verkkarit jalassa töihin. Istuin vaan aamuisin ja tuijotin jonnekin kaukaisuuteen. Olin joka aamu hieman myöhässä, koska en olisi jaksanut lähteä liikkeelle.

Ärtynyt

Olin ärtynyt koko ajan. Minua ärsytti kaikki töihin liittyvät asiat. Niin yritys itsessään, kuin työkaveritkin. Samoin kotona. En olisi jaksanut vaihtaa sanaakaan kenenkään kanssa. Kaikki asiat tulkitsin vain pyynnöiksi. Ihmiset ärsyttivät. En jaksanut enää käydä omien vanhempien luona kylässä. He ärsyttivät minua niin paljon. Tai jos menin kylään, olin tosi ärtynyt, enkä jaksanut kuunnella heitä ollenkaan.

Tasaista ja synkkää

En ollut enää aidosti iloinen. Huomasin, että olin kuitenkin rakentanut itselleni kuoren, jonka avulla jaksoin näyttää töissä iloiselta ja ahkeralta. Ja ahkera olinkin. Pyrin aina tekemän kaikki täydellisesti. En voinut ymmärtää sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua tehdä joka asiaa kympin suorituksena.

Elämä oli tasaisen harmaata taistelua.

Keskittymisvaikeudet

Saatoin keskustella ihmisten kanssa, mutta sitten unohtaa mistä olimme puhuneet. Jos joku tuli kertomaan esimerkiksi töissä jostain uudesta kehitysjutusta, kuuntelin, mutta ajauduin ajatuksissani toiseen maailmaan. Sitten havahduin kesken kaiken, enkä ollut kuunnellut ollenkaan. Keskittymiskyky oli hakoteillä.

Aamupalalla selasin tuttuun tapaan sanomalehteä, mutta en minä sitä oikeasti lukenut. Saatoin selata, tietämättä silti, mitä lehti piti sisällään. En ymmärtänyt enää sarjakuvien vitsejäkään, joten jätin ne lukematta.

Huomasin tuijottavani televisiota monta tuntia illassa, kuitenkaan en muista mitä olin katsonut. Uutiset katsoimme lähes joka päivä. Silti en tiennyt maailman menosta yhtään mitään, saatikka millainen sää olisi seuraavana päivänä.

Oppimisvaikeuksia

Uuden oppiminen oli vaikeaa. Olin ennen pitänyt alan lehtien lukemisesta, nyt enää en lukenut niitäkään.  En jaksanut sisäistää alalle tulleita muutoksia. Luin Seiskaa, koska keskittymiskyky ei riittänyt laadukkaampaan lehteen. Sanoin aina, että Seiska on hyvä aivojen tyhjennys lehti. Juuri ja juuri pystyin lukemaan pari lyhyttä juorua kerrallaan. 



Suorittaminen

Huomasin muistini heikkenevän. Minulla oli paljon muistettavaa työpäivän aikana. Kehitin itselleni täydellisen muistiinpanojärjestelmän, niin mikään ei unohtunut. Näin sain aina kaiken tehtyä, sillä luomani systeemini oli niin täydellinen. 

Oli hieno tehdä kiireessä töitä. Sain paljon aikaan. Yleensä ihmiset kertovat, että ovat paineen alla parhaimmillaan. Niin minäkin olin, monta vuotta. Jollakin tavalla nautin siitä, että oli kova vauhti päällä.

Kotona ei valmistunut mikään loppuun asti

Kotona jälkikäteen huomasin, että kaikki olivat kesken. Jos imuroin, jätin keskusimurin letkun lattialle. En saanut sitä kaappiin. Laitoin juomavesipullot likoamaan tiskausta varten, mutta kesti päiviä, ennen kuin sain ne pestyä. 

En pedannut aamuisin edes petiä. Ja töistä saapuessani, oli ihan turha sitä enää pedata. Kaikki jäivät aina kotona kesken. Mutta töissä tuli aina valmista. Sitä ongelmaa ei siellä ollut.



Uupumuksen ja masennuksen merkit olivat olleet pitkään ilmassa. Ihan hirveää luettavaa, kun nämä oireet tähän kirjoitin. Kyllä ihminen voi olla melkoisessa oravanpyörässä, kun ei näe oireita, eikä kuuntele mitä muut sanovat.


4 kommenttia:

  1. Hei! Täällä työuupumuksen ja masennuksen kanssa kamppaileva kanssatoveri! Kirjoitat tosi hyvin uupumuksesta ja samaistun moniin kohtiin teksteissäsi. Hienoa, että uskallat kirjoittaa asioista näin avoimesti. Jatka samaan malliin. Jään seuraamaan blogiasi :) Mikäli minun kokemukseni kiinnostavat niin samasta aiheesta löytyy asiaa: http://patteripupunpaivakirja.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hei kiitos! Käyn lukemassa kokemuksistasi :)

    VastaaPoista
  3. Huhhuh samoja juttuja miettinyt pitkään..nyt työterveyshuollon kautta vihdoin päässyt psykiatrin juttusille keskiviikkona ja tulossa psykoterapiaa ...kiitos niin samanlaisia asioita käynyt läpi tosin en ole esimies asemassa mutta vaativa työ ja paljon traumaattisia asioita takana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi. Hienoa, että aloitat psykoterapian, siitä oli ainakin minulle valtavasti apua. Toivottavasti se auttaa myös sinua. Voimia jaksamiseen :)

      Poista