22.1.2017

3.3 Miten kertoa töissä?

Sovittiin lääkärissä, että isoin vahinko on jo tapahtunut ja jään vasta seuraavalla viikolla määrittelemättömälle sairaslomalle. Voisin loppuviikon valmistella pois jäämistäni. Tämä oli toiveeni, sillä halusin tehdä tehtävä- ja työjakolistat sekä suorittaa muutaman keskeneräisen työn loppuun asti. 

Viikko kuluikin itku kurkussa töitä tehden. Oli huono omatunto lähteä sairaslomalle, onhan muillakin paljon töitä. En oikein kehdannut katsoa ketään silmiin. Hävetti niin paljon. Kuitenkin sen romahtamisen jälkeen vihdoinkin ymmärsin tarvitsevani apua ja huilausta. 

Miten kertoa esimiehelle?

Tiedän, että minun ei olisi tarvinnut kertoa diagnoosia kenellekään, mutta halusin esimieheni tietävän mistä on kyse. Jotenkin sain sanottua esimiehelleni, että olen sairastunut keskivaikeaan masennukseen ja työuupumukseen. En olisi varmastikaan saanut sanaa suustani, ellei tärkeä työkaverini olisi ollut samassa huoneessa. Tiesin, että jos alkaisin itkemään, en olisi siinä huoneessa ”yksin”, vaan hän olisi tukenani.

Määrittelemätön sairasloma alkaisi seuraavalla viikolla. Esimies ymmärsi jollakin tasolla sairauteni, sillä hän tiesi mitä olen joutunut kokemaan, kuten se keväinen ”oikeudenkäynti”.


Häpesin

Häpesin masennusta todella paljon, vaikka se lohdutti ajatusta, että masennus luultavimmin johtuu työuupumuksesta. Ne kun kulkevat yleensä käsikädessä. En halunnut, että masennuksesta puhutaan työyhteisölle, saati tiimilleni. Pelkäsin leimaantumista. Jotenkin tuo työuupumus on työelämässä hyväksyttävämpää kuin masennus. Niinpä pyynnöstäni asiaa on käsitelty vain työuupumuksena.

Jäin sairaslomalle ja esimieheni piti palaverin tiimini kanssa. Lisäksi hän tiedotti asiasta henkilökunnalle. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti