22.1.2017

3.2 Diagnoosi: Keskivaikea masennus ja työuupumus

Romahduksen jälkeen minut ohjattiin työterveyslääkärille. Psykologi oli tehnyt raportin minun käynneistä. Muistanko nyt varmasti sanoa kaiken? Kunpa saisin edes muutaman päivän sairaslomaa, niin voisin huilata. Sitten taas jaksaisin mennä töihin, kiireistä aikaa kun töissä elettiin.

Minullako masennus?

Työterveyslääkäri huusi nimeäni. Jännitti, vaikka kyseinen lääkäri on todella mukava, kuunteleva ja asianmukainen. Kerroin, että olin romahtanut psykologilla ja hän pyysi minua hakemaan sairaslomaa.

Lääkäri haastatteli minua. ”Sinulla on keskivaikea masennus. Ei ole epäilystäkään. Olet masentunut.” Kymmenkohtaiselta oirelistalta täytin kaikki kohdat. Nuo sanat tulivat ihan puskista. En ollut uskoa korviani. Minullako masennus? No ei todellakaan ole, päätin itsekseni. 


Keskustelun yhteydessä lääkäri kertoi, että minulla on työuupumuksesta johtuva masennus tai masennuksesta johtuva työuupumus. Kumpi vaihtoehto on oikea, sillä ei olisi väliä. Tärkeintä olisi, että minut saadaan kuntoon. Sovittiin, että edetään rauhallisesti ja tavataan uudelleen parin viikon kuluttua. Pohditaan silloin mahdollista lääkitystä.


Eihän masentuneet ole tällaisia kuin minä olen

Kotiin päästyäni päässäni pyöri vain ajatus. Työuupumuksen voin hyväksyä. Mutta ei minulla mitään masennusta ole. Olen vain väsynyt. Eihän masentuneet ole tällaisia kuin minä olen. Olen ihan normaali ihminen. Ajatus laittoi minut miettimään, että minkälaisia ne masentuneet sitten mielestäni ovat?

Oli pakko alkaa googlettamaan tietoa masennuksesta ja työuupumuksesta. En ollut sitä koskaan aikaisemmin tehnyt. Ei ollut tarvinnut. Luin paljon artikkeleita, keskustelupalstoja jne.


Valtava häpeän tunne valtasi mieleni. Mitä muut ajattelevat?

Valtava häpeän tunne valtasi mieleni

Lääkäri taisi sittenkin olla oikeassa. Tunnistin kaikki oireet itsessäni, paitsi itsetuhoisuuden. Minulla on masennus ja työuupumus. Mitä minä nyt teen?

Valtava häpeän tunne valtasi mieleni. Mitä muut ajattelevat? Miten voin kertoa jollekin olevani masentunut?  Voinko kertoa, että olen vain työuupunut? Onko se valehtelua, jos jätän tuon masennuksen mainitsematta?

Pelkäsin leimaanista

”Luuseri." Tajusin, että olen itse leimannut masentuneet johonkin tiettyyn luokkaan. Esimerkiksi työttömiin, kouluttamattomiin, elämäänsä kyllästyneihin, talousvaikeuksissa oleviin, heikkoihin ihmisiin… Miten olenkaan voinut olla noin väärässä?

Tuon lääkärin diagnoosin saatuani, oli loppupäivä kuin sumussa. Tuli mieletön ”krapula." Koko kehoa särki, pää oli kipeä enkä pystynyt syömään. Itketti ja uuvutti. Nyt kun viisaammat sanoo, että olen sairas, voin päästää tiukan otteen irti kaikesta ja yrittää hyväksyä tilanteen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti