18.11.2018

16.16 Positiivinen muutos

Elokuussa meidän perheessä tapahtui iso muutos, kun esikoinen muutti toiselle puolelle Suomea opiskelemaan. Pelkäsin silloin, että syksy tulee olemaan minulle raskasta aikaa elää ikävän kanssa. Kauhukuvissani näin, että tytär ei pidä yhteyttä ja tulee harvoin käymään kotona.

Toisin kuitenkin on käynyt. Olen selviytynyt paremmin kuin uskoinkaan. Kauhukuvani olivat täysin turhia. Olemme yhteydessä muutaman kerran viikossa (lähinnä viestitellen) ja hän on tullut kotiin käymään lähes joka toinen viikonloppu.

Ikävä ei ole riipinyt sisintäni. Oikeastaan olen ollut vain ylpeä hänen rohkeasta ratkaisustaan seurata unelmiaan. Kun hän tulee kotiin, meillä on mennyt tosi hyvin. Me saatamme jopa keskustella ihan oikeista asioista. Tällaista ei ole hänen kotona asuessaan oikein tapahtunut.

Iso harppaus eteenpäin

Olen monesti kirjoittanut, kuinka heikko äiti-tytär suhteemme on ollut. Toipumisprosessini aikana se on kehittynyt hitaasti, pienin askelin eteenpäin. Mutta nyt syksyn aikana se on mielestäni ottanut ison harppauksen eteenpäin. Olemme mahtuneet jopa samaan aikaan keittiöön tekemään ruokaa yhdessä. Olemme käyneet myös kaupassa tekemässä ruokaostoksia onnistuneesti. Etäisyys toisiimme on ilmeisesti tehnyt hyvää meille molemmille. 

Ihan mielettömän hienoa!

14.11.2018

16.15 Niin myötä- kuin vastamäessä

Tällä viikolla tulee kuluneeksi kymmenen vuotta, kun sanoimme toisillemme tahdon. Yhteistä taivalta on kuitenkin takana jo 21 vuotta. Kyllä aika kuluu äkkiä. Oikeastaan liian äkkiä.

Tuo lupaus, niin myötä- kuin vastamäessä, on koetellut meitä koko naimisissa oloajan. Aika kliseiseltä kuulostaa, mutta juuri naimisiinmenon jälkeen meidän vaikeudet alkoivat. Tein siihen aikaan jo töitä urakkavauhdilla, eikä se hiljentynyt missään vaiheessa. Kaikki vaikeudet työpaikalla alkoivat samoihin aikoihin ja vaikuttivat minun hyvinvointiini. Monta vuotta elämästäni kului pahaan oloon. En ollut läsnä perheeni kanssa ollenkaan. Olin tietämättäni sairas.



Kiitollisuus

Nuo vaikeudet ovat kuitenkin kasvattaneet meitä ihmisinä yhdessä ja erikseen. Olen todella kiitollinen nykyhetkestä. Kun tulen työpäivän jälkeen kotiin ja avaan ulko-oven, mieleni valtaa kiitollisuus. On hienoa tulla kotiin, jossa on hyvä olla.

Välillä minulle kuitenkin iskee haikeus, että menetin monta vuotta lasteni elämästä olemalla jossain muussa maailmassa. En jaksanut olla läsnä. Olen pyrkinyt muuttamaan ajatusmaailmaani siten, että olen kiitollinen romahduksestani. Sitä ilman me emme olisi nyt tässä.

Kun muistelin hääpäiväämme, niin oli pakko lukea tuo alla oleva pätkä korinttolaiskirjeestä, jonka tyttäremme luki meille kirkossa. Poika toimi sormuspoikana 😊. Jotenkin tuon kirjeen sanat koskettavat tällä hetkellä enemmän kuin 10 vuotta sitten.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. 
Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, 
ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä 
vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 
Rakkaus ei koskaan katoa. 
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. 
Mutta suurin niistä on rakkaus.

11.11.2018

16.14 Innovatiivisuus ja työmotivaatio

Tapasin kaupassa entisen pomoni. Hän on toinen nykyisen yrityksemme perustajista. Vaihdoimme kuulumisia. Se energisyys ja innostuneisuus mikä hänestä huokui, sai minut muistelemaan menneitä. Aikaa, jolloin yrityksemme oli vielä perheyritys. Kauppareissua jatkaessani tajusin, mikä nykyään meidän työyhteisöstä puuttuu täysin. Sen on innovatiivisuus ja työmotivaatio.

Perheyrityksessä innovoitiin lähes joka päivä

Meidän silloiset johtajat osasivat innovoida. Toki yrittäjillä on aina raha mielessä, mutta tuon innovoimisen tapa ”tartuttaa” muihin, oli erittäin taitavaa. Se, että saatiin ihmiset innovoimaan yhdessä... sitä ei esitetty sillä tavalla, että budjetista puuttuu rahaa ja nyt täytyisi keksiä millä se paikataan. Tällainen esitystapa vaan yksinkertaisesti tappaa kaiken innon. Asiat esitettiin aivan eri tavalla ja saatiin porukka mukaan. Onnistumisista iloittiin aidosti.

Koen, että ihmisillä oli silloin parempi olla. Kaikkea ei ajateltu raha edellä. Joka asiassa ei tarvinnut säästää. Toki tämä on mielipiteeni, sillä olin tuohon aikaan todella energinen ja motivoitunut. Olin unelmatyöpaikassani. Pääsin kehittymän hienossa työyhteisössä ja etenemään urallani johtotasolle. Mielestäni olin itsekin innovatiivinen tuohon aikaan. Ainakin minuun se saatiin helposti tartutettua.



Aito ilo onnistumisista puuttuu

Olemme viimeiset vuodet ylittäneet itsemme meiltä vaadituilla tuloksilla. Tänä vuonna olemme tehneet hurjia ennätyksiä monena kuukautena. Ja vielä reilusti yli asetettujen tavoitteiden. Miten onnistumiset tuodaan ilmi? Miten onnistumisista otetaan ilo irti ja motivoidaan työntekijöitä jatkamaan loistavaa työtä? Valitettavasti ei mitenkään.

Tehtävääni kuuluu laittaa kuukausittain luvut henkilökunnalle sähköpostilla. Samalla laitan pienen hehkutuksen, että ennätyksiä tehtiin taas… Mutta se ei ole sama, että kutsuttaisiin ihmiset koolle ja nostettaisiin maljat taas uusille ennätyksille. Ei, meillä vaan ei tehdä tätä. Toki itsekin olisin voinut järjestää maljan kohotukset henkilökunnalle. Kukaan ei sitä olisi estänyt. Tästä huomaan, että olen selvästi passivoitunut. Minulla ei ole enää energiaa luoda yhteenkuuluvuutta ja ajatella kaikkien hyvinvoinnin puolesta.

Monet ovat kertoneet minulle, että ennätyksiä ei nähdä enää onnistumisina, vaan ne nähdään haasteina tulevaisuuteen. Ensi vuonna meidän pitää taas parantaa. Tämä vuosi on mennyt työntekijöiden näkökannasta liian hyvin. Se tietää, että meidän täytyy rutistaa ensi vuonna vielä enemmän, että ylitämme tämän vuoden. Valitettavasti olen alkanut itsekin ajattelemaan samoin…

Aito ilo onnistumisista puuttuu. Se on harmillista, sillä se, jos mikä, motivoi ihmisiä työssään.



Innovatiivisuutta ja motivointia ei ole

Tällä hetkellä meitä johdetaan numeroiden ja tuloksien perusteella. Me vain suoritetaan ja suoritetaan. Kaikki päätökset tehdään raha edellä. Onhan näin ennenkin tehty, mutta se ei ole ollut niin läpinäkyvää.

Nykyinen johtajamme ei ole kuitenkaan ole epäonnistunut. Hänelle konsernin asettamat tavoitteet ovat toteutuneet joka vuosi. Hän osaa numerojohtajuuden. Mutta mielestäni työyhteisö kaipaa numerojohtamisen rinnalle innovatiivisuutta ja taitoa motivoida työntekijöitä.

En tarkoita, että ennen kaikki olisi ollut paremmin. Kaipaan vaan sitä innostuneisuuden ilmapiiriä, joka ruokki työmotivaatiota. Sitä, että onnistumisista iloitaan aidosti ja täydellä sydämellä.

Meillä on nykyään paljon asioita, jotka ovat kehittyneet parempaan suuntaan tai ovat paljon paremmin kuin ennen. Mutta innovatiivisuus ja motivointi– ne eivät ole kehittyneet, vaan loistavat poissaolollaan vuodesta toiseen.




8.11.2018

16.13 Mielihyvää ostamisesta

”Ostin hyvää mieltä” luki isoilla tikkukirjaimilla lehdessä. ”Haetko ostamisesta helpotusta ikävystymiseen, pahaan mieleen tai huonoon itsetuntoon?” Artikkeli kertoi ostoriippuvuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista. Esimerkkinä haastateltiin kahta ostoriippuvuudesta kärsivää henkilöä. Aloin pohtimaan omaa ostokäyttäytymistä.

Palkinnoksi jotain kivaa
Muutamat vuodet ennen romahtamista, rahan käyttöni muuttui pikkuhiljaa. Kun minulla oli ollut huono päivä töissä, lähdin kaupungille ostamaan itselleni jotain piristävää. Mielestäni olin ansainnut uusia vaatteita, koska töissä oli henkisesti niin raskasta. Tavallaan palkinnoksi kärsimyksestä.

Olin myös vahvasti sitä mieltä, että minulla ei ollut tarpeeksi vaatteita. Kun laitoin aamulla vaatteet päälleni, katsoin tylsistyneenä itseäni peilistä. Joka aamu olin sitä mieltä, että tarvitsen lisää vaatteita. Ja sitten kun löysin jotain uutta, olin tosi tyytyväinen. Perustelin vaatteiden ostamista itselleni siten, että en osta bilevaatteita vaan käyttövaatteita töihin. Pienten lasten äitinä käyttövaatteet olivat mielestäni sallitumpia ostaa kuin bilevaatteet.

Onneksi olen luonteeltani säästäväinen, joten en ostanut kalliita vaatteita enkä velaksi. Verkkokaupoistakaan en ostanut mitään, koska en pidä verkko-ostoksien tekemisestä. Säästäväisyyteni sai minut penkomaan aletankoja ja tekemään sieltä kaikenlaisia löytöjä. Ja löydöt olivat tosiaan niitä itselleni sallimia käyttövaatteita. Joskus en ostanut mitään, pääasia oli, että annoin itselleni mahdollisuuden ostaa jotain. Ihan huomaamattani olin ajautunut siihen, että aina kun jokin asia otti päähän, halusin lähteä ostoksille.



En tarvitse enää ostamista
Tuon artikkelin luettuani ymmärsin, että olin ottanut ensimmäisen askeleen ellen toisenkin lähemmäksi mahdollista ostoriippuvaisuutta. En tiedä, pelastiko romahdukseni minut vai säästäväinen luonteeni. Tai vaikka molemmat yhdessä.

Keskustelin asiasta ystäväni kanssa ja hän kertoi myös huomanneensa, että minulla oli aina jotain uutta. Esittelin usein tekemiäni hyviä löytöjä. Nykyään en osta juuri mitään. On sellainen olo, että en tarvitse mitään. En tarvitse ostamista enää mielihyvän tuottamiseen. Minulla on kaikki tarpeellinen elämässäni.

4.11.2018

16.12 Puuta heinää

Mikä saa ihmiset ajautumaan puhumaan ”puuta heinää”? Muuntelemaan totuutta siten, että saa mahdollisuuden kertoa negatiivisen asian eteenpäin? Onko kyseisellä ihmisellä huono itsetunto vai miellyttämisen tarve? Hakeeko hän hyväksyntää muilta? Uskooko hän itse kyseisen asian pitävän paikkansa? 

Työviikko päättyi pettymykseen

Tällaisia asioita päädyin pohtimaan työviikon päätteeksi. Kiva työviikko päättyi pettymykseen. Siihen, että minun päätöksenteon perusteet oli muutettu täysin päälaelleen. Negatiiviseksi juoruksi, josta oli keskusteltu minun poissa ollessa.

Asia tuli erikoisella tavalla ilmi. Söimme eväitä lounasporukan kanssa. Jotenkin huomasin, että en ollut ihan perillä mistä muut puhuivat. Pyysin selvennystä ja kävi ilmi, että heille oli kerrottu valheellista tietoa minun tekemästä päätöksestä. Oikaisin asian kertomalla, että päätöstä ei ole tehty kyseisin perustein. Olin hämilläni, koska ihminen, joka oli tämän kertonut, tiesi tasan tarkkaan totuuden.



Loppupäivän olinkin todella pettynyt. Luulin, että kyseinen henkilö pitää minusta. Asia on vaivannut minua nyt koko viikonlopun. Olen pohdiskellut asiaa monelta kannalta. Olisiko hän esimerkiksi ymmärtänyt päätökseni väärin? Tulin siihen lopputulokseen, että ei. Selkeästi toin päätöksen teon perusteet esille. Eikä missään vaiheessa puhuttu siitä, mitä hän oli muiden antanut ymmärtää.

No, tässä työelämässä olen jo oppinut, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Jätän tämän asian nyt taakseni, enkä aio ottaa asiaa edes esille. Tiedän vain, että tästä lähtien meidän välissä on muuri. Voin tehdä töitä ja keskustella työasioista hänen kanssaan, mutta se on sitten siinä. En arvosta ihmisiä, jotka toimivat noin.



31.10.2018

16.11. Negatiivista ja positiivista


Vaikka viime viikkoina olen töitä tehdessäni uuvuttanut itseni (johtuu innostuneisuudesta), on minulla kuitenkin tällä hetkellä hyvä olla töissä. Mutta varsin monella muulla ei ole. Olen yrittänyt olla välittämättä siitä, mutta valitettavasti muiden huono olo välillä tarttuu minuun. Varsinkin viime viikkoina lähdin negatiiviseen ajattelutapaan täysillä mukaan. Kun on uupunut, niin helposti ajautuu itsekin siihen ja alkaa näkemään ja puhumaan asioista negatiivisesti. 

On kuitenkin kiva huomata muutos, joka on itsessäni tapahtunut pikkuhiljaa romahtamisen jälkeen. Vaikka kuinka olen ollut viime viikot uupunut, negatiivisuus on jäänyt aina työpaikalle. Myöskään työasiat eivät seuraa minua kotiin.

Positiivista energiaa

Viime viikonloppuna pääkaupunkiseudulla järjestettävä tapahtumamme on nyt ohi. Tapahtumassa oli niin hienoa olla töissä kuin muistinkin. Siellä työskentely on aivan erilaista kuin arkityöni. Vaikka tehtiin pitkää päivää, jaksoin hyvin joka päivä.

Tämä viikko on alkanut ihan eri tavalla. Sain viikonlopun tapahtumasta paljon positiivista energiaa, joka vaikuttaa mieleeni. Vaikka hieman on tapahtumaväsymystä, mieli on kuitenkin positiivinen. Olen aivan varma, että tähän positiivisuuteen on alkanut myös vaikuttamaan osallistumiseni ”Päivänpositiiviset” -ryhmään, josta aiemmin olen kirjoittanut. Sitä on alkanut jo helposti pitkin päivää ajattelemaan, että tämän minä laitan ryhmään illalla. Toivottavasti positiivisesta ajattelusta tulee tapa tämän ryhmän myötä.




20.10.2018

16.10 Kiky-tunteja ja suorittamista


Kolme arki-iltaa zombina kotona. Olen suorittanut, suorittanut ja suorittanut. Vaikka havahduin pari viikkoa sitten tähän asiaan, en ole huomannut hidastaa vauhtia kuin päiväksi.

Työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja energiaa on tosiaan piisannut jo muutaman viikon. Olen myös urakoinut vaadittuja Kiky-tunteja pois alta vaikka kuinka paljon. En ole tänä vuonna niitä aikaisemmin jaksanut tehdä. Lähiviikkoina olen mennyt aikaisemmin töihin ja suorittanut Kiky-tunteja hieman yli puolet. Ne on vaan pakko suorittaa pois. Eli urakan pitäisi vielä jatkua…

En tiedä onko noissa Kiky-tunneissa mitään järkeä, jos ne kostautuvat uupumisella. Ainakin ne ovat edistäneet minun tämän hetkistä uupunutta oloa.

Veto poissa

Tänään lauantaina olen ollut todella väsynyt. Koko kroppa on aivan uupunut ja olo on kuin krapulassa. En ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Olen nukkunut kahdet päiväunetkin.

Harmittaa, sillä ensi viikosta pitäisi tulla hieno viikko. Viimeistelemme töissä pääkaupunkiseudulla järjestettävää tapahtumaa, joka on tulevana viikonloppuna. Tapahtumassa on ihan mahtavaa olla töissä ja lähden sinne jo torstaina. Mietityttää kuitenkin, että miten jaksan, kun olen jo nyt näin uupunut.


Miten löydän tasapainon?

Innostuneisuus ja energisyys ovat osa minua.  Olen näistä lähiviikoista nauttinut niin töissä kuin kotona. Mutta valitettavasti nuo ominaisuudet vievät voimani totaalisesti. Miten ihmeessä löydän tasapainon? En haluaisi elää siten, että aina kun nautin tekemisestä, tarvitsisi minun muistaa jarrutella itseäni. Mutta jos en jarruttele itseäni, uuvun uudelleen. Mitä minun pitäisi tehdä?

13.10.2018

16.9 Positiivisuus x 2


Melko erikoinen viikko takana. Maanantaina ystäväni lisäsi minut hänen perustamaansa Päivän positiiviset -ryhmään. Jokaisen ryhmäläisen on tarkoitus laittaa joka ilta kuukauden ajan kolme positiivista asiaa/tapahtumaa/huomiota omasta päivästään. Tarkoitus on saada ryhmäläiset pysähtymään miettimään arkea ja vaikka kuinka huono päivä olisi ollut, niin löytämään myös jotain positiivista kyseisestä päivästä. Positiivisuuden ei tarvitse olla mitään suurta ja mullistavaa, vaan riittää kun vaikka nostaa hyvän makuisen kahvihetken yhdeksi asiaksi. Ryhmä on siitä mielenkiintoinen, että en tunne siitä ketään muuta kuin ryhmän perustajan, ystäväni.

Jo muutamassa päivässä ryhmään kuuluminen on saanut minut miettimään kuluvan päivän aikana positiivisia asioita päivästä. Iltaisin olen jo odottanut, että mitähän muilla on kerrottavana. On ollut hienoa lukea millaisia huomioita muut ovat löytäneet arjestaan.

Tuntuu hyvälle kuulua tällaiseen ryhmään. Kuten tiedetään, positiivisuus ruokkii aina eteenpäin. Odotan mielenkiinnolla, mitä se saa aikaan minussa ja millaiset fiilikset minulla on kuukauden päästä. Onko jokapäiväinen positiivinen ajattelu muuttanut minussa jotain?

Helpotusta arkeen webinaari

Tässä oman toipumisen matkalla on tullut esiin, että en tosiaan ole ainoa tässä maailmassa, joka on sairastunut työuupumukseen. Toinen uupumuksen kokenut ystäväni on tehnyt ison elämänmuutoksen. Hän on opiskellut hyvinvointialaa ja työllistää nyt itsensä tällä saralla.

Tiistaina osallistuin hänen järjestämään webinaariin ”Viiden kohdan ohje sujuvaan arkeen.” Webinaari käsitteli hienosti arjen haasteita ja miten niistä selviää jo pelkän asenne- ja ajattelutavan muuttamisella. Sain paljon vinkkejä mm. aamuaskareisiin ja niiden vaikutuksiin miten päivä lähtee käyntiin. Webinaarissa tuli hyvin esiin kiitollisuuden tärkeys, palautuminen, arkiliikunta ja miten pienillä askelilla voi lisätä omaan päivään hyvää. Ja se, että muistaa olla itselleen armollinen.



Kiitollisuuden tärkeys

Webinaari sai minut ymmärtämään kiitollisuuden tärkeyden ja kuinka sen ymmärtämisellä voi vaikuttaa omaan elämään todella paljon. Muutamia käytännön asioita päätin ottaa kokeiluun. Mm. aamulla herätessäni, mietin mistä asioista olen kiitollinen. Illalla nukkumaan mennessä olisi myös hyvä ajatella kiitollisuutta. Se, mitä nukkumaan mennessä ajattelee, vaikuttaa unen laatuun ja millä fiiliksellä herää aamulla. Kuulostaa pieniltä asioilta, mutta kuitenkin niin suurilta.

Oikeaan aikaan

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta en ole aiemmin oikein jaksanut keskittyä hyvinvointiin liittyviin ”koulutuksiin” tai lukemaan aiheeseen liittyviä kirjoja. Olen kokenut ne jotenkin raskailta ja energiaa vieviltä asioilta. En oikein osaa selittää tarkempaa.

Olen ihaillut näitä molempia ystäviä siitä, että he ovat jaksaneet kehittää koko ajan omaa hyvinvointia. Molemmat kouluttavat itseään tällä saralla ja opiskelevat uusia asioita. Itsellä tämä tiedon jano on alkanut vasta pikkuhiljaa heräilemään. Nämä molemmat, ryhmään liittyminen ja webinaariin osallistuminen, tulivat juuri oikeaan aikaan.

8.10.2018

16.8 Suorittamista?

Kun perjantai-iltana istahdin sohvalle odottamaan Possen alkamista, aloin miettimään kuluneita paria viikkoa. Mikä on saanut minut näin energiseksi? Olen tehnyt ahkerasti töitä jatkaen innokasta olemustani vapaa-ajalle. Olen käynyt lenkillä, tavannut ystäviä, leiponut, siivonnut, tehnyt pihatöitä jne.

Töistä lähtiessäni olen ollut tyytyväinen päivän suorituksiin. Olen saanut paljon aikaiseksi työpäivien aikana. Aamuisin aamutoimia tehdessäni olen jo miettinyt, mistä työtehtävästä aloitan päiväni.

Voimakas työimu

Melkein pelästyin tajutessani miten viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet. Olen suorittanut arkea niin töissä kuin kotona. Olen tavallaan löytänyt entisen työminäni, joka on saanut mielihyvää urakkavauhdilla työskentelystä. Työimu on ollut voimakasta mielekkäiden työtehtävien vuoksi. Tunnetusti kiireinen työympäristö on napannut minut mukaansa. Olen suorittanut aamusta iltaan. Olen huomaamattani palannut siihen suorittamisen rytmiin, millainen se oli ennen romahdustani.



Tasapainon etsiminen

Jotenkin pelottavaa, kuinka huomaamatta tämä on tapahtunut. Ja vielä pelottavampaa on huomata, millaista mielihyvää tuo suorittaminen on minulle tuottanut. Toisaalta on hieno huomata, että olen ollut tyytyväinen työhöni. Nyt pitäisi vain nauttia työtehtävistä ajautumatta vauhtiin ja suorittamiseen. Löytää sellainen sopiva tasapaino. 

Pistää kyllä mietityttämään, että olenko riippuvainen vauhdista ja suorittamisesta. Niin hyväntuntuiset työviikot ovat takana.

Onneksi istahdin perjantaina sohvalle ja pysähdyin hetkeksi. Täytyy nyt tietoisesti välttää suorittamista.

1.10.2018

16.7 Hyvä viikko takana

Olen voinut todella hyvin sen jälkeen, kun päätimme jättää taaksemme mökkikaupan aiheuttamat pettymykset. Väsymys ja alakuloisuus ovat poissa. Väkisinkin sitä on tullut mietittyä, että koenko elämän vastoinkäymiset jatkossakin noin rajuina.

Työuupumuksen ja masennuksen kokenut tuttavani ”varoitti” minua joskus, että paineensietokyky ei välttämättä koskaan tule palautumaan ennalleen. Nyt vasta ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Pienessä ajassa minulle tuli liikaa raskaita vastoinkäymisiä ja ne vaikuttivat minuun melko voimakkaalla tavalla.

Työviikko meni loistavasti. Minulla oli mielekkäitä työtehtäviä ja huomasin keskittymiskykyni parantuneen. Työpäivien jälkeen jaksoin käydä pari kertaa lenkillä ja nähdä ystäviä. Viikonloppuna juhlittiin poikani 16-vuotis syntymäpäiviä. Tytärkin tuli kotiin veljeä juhlimaan.



Irrottautumista

Työkuvani on alkanut muokkautumaan omakseni. Mutta tietynlainen rooli minulla on edelleen työpaikalla. Nyt kun esimerkiksi pikkujoulukausi on lähestymässä, minulle tuodaan kaikenlaisia ehdotuksia mitä voisimme tehdä. Minun oletetaan vievän sitten ehdotukset eteenpäin jne. Olen yrittänyt kauniisti sanoa, että en ole oikein suunnittelufiiliksellä. Olen myös sanonut, että voisin välillä vain osallistua. Mutta jotenkin minua ei ole kuunneltu tässä asiassa. Kun ylemmältä taholta tulee pyyntö juhlien järjestämiseen, kerron ystävällisesti jääväni järjestelyryhmästä pois.

On vaan sellainen tunne, että en halua olla enää kaikessa mukana. Olen niin monta vuotta ollut järjestelemässä kaikenlaista, että en vain halua antaa työpaikalle enää kaikkea ylimääräistä energiaa itsestäni. Käytän sen energian mieluummin vapaa-ajallani. Olen ollut vuosia niin syvällä työpaikan kuvioissa, että nyt on oikea aika hieman irrottautua sieltä.



22.9.2018

16.6 Maisemaa ei voi kukaan viedä


Olen aivan loppu. En ole jaksanut tehdä työpäivien jälkeen yhtään mitään. En ole halunnut edes nähdä ketään. Niin ovat voimat poissa. Keskustelimme mieheni kanssa tästä mökkiprojektista. Päätimme luovuttaa, sillä terveyteni ei tosiaan tule kestämään mahdollisia jatkotoimenpiteitä. Ei ne tavarat ole elämän tärkeimpiä asioita. Tulimme siihen tulokseen, että kukaan ei voi viedä sitä maisemaa meiltä, mikä avautuu mökin takapihalta. Se on jotain niin kauniin lumoavaa. Olemme etsineet tuota näkymää noin kahdeksan vuotta. Ei anneta huonon alun pilata tätä unelmaa. Tuodaan mökkiin omia tavaroita ja tehdään siitä oman näköisemme. Luodaan omia muistoja.

Päätöksen jälkeisenä aamuna minulla oli todella helpottunut olo. Mieli oli jo parempi, mutta voimat olivat poissa. Olin luvannut mennä aamupäivällä äidin syntymäpäiväkahville. Oli raskasta seurustella muiden kanssa, olin niin väsynyt. Kun lähdin kotiin, itku pääsi pelkästä väsymyksestä. Laitoin ruuan uuniin ja menin päiväunille. Söimme ja menin päiväunille uudelleen. Lopun päivää makasin sitten sohvalla. Päivän päätteeksi nukuin yli 12 tunnin yöunet…

Aamulla kun heräsin, olin täynnä energiaa. Aurinko paistoi ulkona ja lähdin näyttämään mökkiä äidilleni. Otettiin kahvia ja omenapiirakkaa mukaan. Vielä hiukan harmitti seinillä ne tyhjät naulat, joissa oli ollut hienoja koristeita. Mutta en anna sen enää häiritä elämääni. Teemme tästä oman näköisemme mökin.



19.9.2018

16.5 Odotus

Uusi työviikko alkoi huonosti nukutun yön jälkeen. Mökkiasiat pyörivät mielessäni. Toivottavasti kestän tämän prosessin. Niin lujaa tämä ottaa tunteisiin, että hiukan on alkanut pelottaa miten terveys tämän kestää.

Paha olo on jatkunut päivästä toiseen. En saa millään itseäni positiiviseen vireeseen. Koko ajan mieli matalana. Tämä lisäaika mökin tavaroiden palauttamiselle tuntuu ikuiselta. En jaksaisi odottaa sitä päivää, jolloin tämä olisi ohi. Toivottavasti tavarat palautetaan, en jaksaisi tehdä rikosilmoitusta. 

Soitto välittäjältä

Kiinteistövälittäjä soitti ja kertoi että tavarat olisi palautettu. Hieno juttu, ajattelimme. Tavarat oli palautettu ennen deadline päivää! Vihdoinkin tämä piina alkaa olemaan lopussa. Lähdimme poikani kanssa ajelemaan mökille. Pettymyksekseni voin sanoa, että vieläkään ei kaikkia tavaroita ollut palautettu. Suurin osa kyllä.

En oikein tiedä enää mitä ajatella. Tekisi mieli luovuttaa koko asian suhteen. Illalla kuitenkin päätin laittaa sähköpostia, että odotan edelleen tavaroiden palauttamista. En kyennyt asiasta soittamaan, sillä itkustani ei tulisi loppua.

15.9.2018

16.4 Pettymys


Vihdoin koitti päivä, jolloin olimme menossa mökille katsomaan, olivatko tavarat palautettu. Melko ristiriitaiset tunteet olivat koko automatkan. Onko tavarat tuotu ja asetettu paikoilleen? Mitä jos ne on jätetty vaan ulos sään armoille? Entä jos mitään ei ole palautettu takaisin? Keskustelimme vaihtoehdoista ja mitä lähemmäs mökkiä saavuimme, sitä enemmän vatsanpohjastani vihloi.

Mökille saavuttuamme kävelimme polkua pitkin alas ja kiersimme mökin taakse terassille. Myyntitilanteessa ihastelemani terassikalusteet olivat edelleen poissa. Terassin toiseen päätyyn oli ilmestynyt penkki ja lasikoriste. Avasimme mökin oven ja tunsimme jälleen suuren pettymyksen. Vain muutama tavara oli tuotu takaisin. En osaa sanoin kuvata sitä tunnetta mitä koin. Olin niin pettynyt.

Katselimme tarkemmin ympärillemme. Verhot oli palautettu, samoin eteisen pieni pöytä. Myös kukkapylväs oli paikoillaan… Lähes kaikki huonekalut ja tavarat puuttuivat edelleen. Istuimme ulos mökin portaille. Oli hiljaista, emmekä sanoneet sanaakaan. Tuijotimme vain järvimaisemaa pettynein fiiliksin. Lopulta purskahdin itkuun. Edelleen ihmettelin, että miksi joku ihminen voi toimia noin. Mitä me olemme tehneet ansaitaksemme tällaisen kohtelun?



Rikosilmoitus

Aloimme miettimään seuraavaa ns. liikettä. Hinnanalennusta emme edelleen haluaisi tehdä, sillä mökin myyjä ei ole tilanteeseen syyllinen. Hän on myynyt meille mökin irtaimistoineen. Tyttäret ovat käyneet tyhjentämässä mökin ilman myyjään lupaa.

Päädyimme siihen, että teemme rikosilmoituksen varastetuista tavaroista. Olin niin vihainen, että olisin halunnut tehdä rikosilmoituksen heti. Mieheni oli sitä mieltä, että annetaan vielä viikko aikaa. Suostuin pitkin hampain siihen. Laitoimme illalla sähköpostia myyjän pojalle sekä kiinteistövälittäjälle. Saimme tietää, että toinen tyttäristä oli palauttanut ottamansa tavarat. Toinen ei ollut tehnyt asian eteen mitään. Teimme hyvin selväksi, että jos tavarat ei ole uuteen deadlineen mennessä palautettu, teemme rikosilmoituksen. Toivottavasti tähän pisteeseen ei tarvitse kuitenkaan mennä.


12.9.2018

16.3 Kasassa

Ihan mahtavia syysilmoja on ollut lähes joka päivä. Mökille ajaisi vain puolisen tuntia. Olisi ollut hienoa mennä istuskelemaan laiturille ja nauttimaan upeasta maisemasta. Mutta emme ole halunneet mennä sinne, koska tällä hetkellä on meneillään deadlineviikko tavaroiden palauttamiselle. En halua vahingossakaan olla mökillä samaan aikaan, kun tavaroita palautetaan. En vaan halua nähdä sitä ihmistä, joka ne on vienyt. Toivottavasti antamamme deadlinen jälkeen voimme hengähtää tämän asian tiimoilta.




Voinnin tarkistus

Kesän päätteeksi minulla oli aika työterveyteen. Miten viime kuukaudet ovat menneet ja miten olen jaksanut tehdä töitä. Kerroin lääkärille mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Paljon pettymyksiä ja vaikeita hetkiä. Jouduin lopettamaan yrittäjyyskurssin, koska jaksaminen meni äärirajoille. Mökin suhteen on ollut kova pettymys, koska ostamamme irtaimisto oli viety pois. Lisäksi tyttären muutto on koskettanut syvältä.

Olen ollut tyytyväinen, että olen pysynyt kasassa. En ole romahtanut enkä vaipunut syvälle masennuksen kouriin. Muutama masennuspäivä oli kesällä, mutta selvisin niistä.

Lääkärin mielestä merkit näyttävät terveyden suhteen hyvälle. Yrittäjyyskurssin lopetus kertoi kyvystäni arvioida omaa jaksamista ja tehdä sen mukaan vaikea, mutta tärkeä päätös. Olin lääkärin kanssa samaa mieltä. Seuraavan kerran tarkastuskäynti olisi vasta tammikuussa. Toki jos vointiini tulee muutoksia, olen yhteydessä tarvittaessa.


9.9.2018

16.2 Särjetty unelma


Olemme vuosia etsineet kesämökkiä puolitosissaan ja tosissaan. Olemme käyneet lähiseudun useissa myytävissä mökeissä ja mökkitonteilla. Emme oikein tiedä mitä olemme etsineet, mutta sitä oikeaa ei vain ole löytynyt. 

Loppukesästä jo naureskelimme, että unelmiemme mökki ei taida koskaan tulla vastaan. Totesin miehelleni, että nyt pidetään etsinnöistä taukoa ja jatketaan tätä harrastusta jälleen ensi kesänä. Seuraavana päivänä mieheni tuli töistä kotiin ja näytti juuri ilmestynyttä myynti-ilmoitusta. Lähdimme saman tien katsomaan kohdetta.

Matkalla pohdittiin, että voisimmeko ajaa mökin pihaan. Tuskin siellä ketään olisi ja jos olisi niin esittelisimme rohkeasti itsemme. Pääsimme mökin pihaan.  Näkymä parkkipaikalta vaikutti lupaavalta. Kaunis rinnetontti, jonka alhaalla näkyi mökki. 

Lähdimme kulkemaan polkua pitkin alas. Mökki näytti kivalta. Kiersimme mökin taakse ja huokaisimme molemmat. Mökin takaa avautui kaunein järvimaisema mitä koskaan olimme nähneet. Ketään ei ollut paikalla. Katselimme varovaisesti ympärillemme. ”Se on tämä”, tokaisimme lähes samaan aikaan. Mökki ja sen ympäristö olivat aivan ihania. Kurkistelimme sisälle ja ihastuimme entisestään. 

Kotimatkalla päätimme tehdä tarjouksen. Jos mökki olisi ”susi”, niin rakentaisimme uuden sen tilalle. Paikka oli niin vakuuttava, että halusimme sen. Kun pääsimme kotiin, laitoimme kiinteistövälittäjälle viestin (koska oli jo niin myöhä). Seuraavana aamuna olimme onnelliset mökin omistajat.

Lisää ihastusta

Iltapäivällä mökillä olisi ollut yleinen esittely. Kiinteistövälittäjä perui esittelyn ja me pääsimme kiertelemään paikkoja oikein luvalla. Minua vähän jännitti, kun avasimme mökin oven. Ihan turhaan, sillä rakastuin mökkiin ensi silmäyksellä. Kiertelin sisällä ja ihastelin joka paikkaa. 

Mökki myytiin irtaimistoineen ja kaikki huonekalut sekä koriste-esineet olivat kohdillaan. Juuri tämän mökin tyylisiä. Mökki oli myös todella siistissä kunnossa. En olisi ikinä kuvitellut, että pidän toisten valitsemista tavaroista. Mutta kaikki tuntui vaan hyvälle. Mitään ei tarvitsisi hankkia. Ainoastaan uudet petivaatteet. Hienoa, voisimme aloittaa mökkeilyn heti kauppakirjojen laatimisen jälkeen. Unelmiemme mökki oli löytynyt.



Avaimet unelmaan 

Kun kaupantekopäivä vihdoin koitti, saimme avaimet mökille. Mökin myyjä, vanha nainen, saapui poikansa kanssa kaupantekotilaisuuteen. He olivat oikein mukavia ja kertoivat kaikenlaisia tarinoita heidän mökkielämästään. Oli sovittu, että mökin myyjä ottaa hänelle tärkeän kahviastiaston mukaansa henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi. Hänelle oli tärkeää, että seuraavat omistajat voisivat jatkaa mökkielämää siitä, mihin hän sen päätti.

Kaupantekotilaisuuden päätteeksi nainen ojensi miehelleni kovakantisen, tyhjän kirjan. Hänen miehellään oli tapana pitää mökillä päiväkirjaa. Hän toivoi, että mieheni jatkaisi tätä perinnettä. Mielestämme ajatus oli aivan ihana.

Tyhjä mökki

Lähdimme innoissamme ensimmäistä kertaa omalle mökille. Otimme kahvia ja pullaa mukaan. Suunnitelmissa oli juoda kahvit isojen ikkunoiden vieressä sijaitsevan pirttipöydän ääressä, ihastellen samalla järvimaisemaa.

Kun pääsimme terassille, huomasin sieltä puuttuvan kalusteita. Avasimme oven ja astuimme sisälle. Näkymä oli mykistävä. Mökki oli lähes tyhjä. Suurin osa huonekaluista oli viety. Samoin kaikki hienot koriste-esineet. Hämmästellen katselimme ympärillemme. Mitä ihmettä on tapahtunut? Menimme katsomaan varastoja. Sama tunne, varastot oli ”siivottu”, eli iso osa tavaroista viety pois. Olimme todella pettyneitä.

Olimme yhteydessä myyjän poikaan. Selvisi, että myyjän tyttäret olivat käyneet tyhjentämässä mökin ilman lupaa. Poika oli yhtä hämmentynyt kuin mekin. Hän lupasi huolehtia, että kaikki tavarat palautetaan.

Miten joku ihminen voi toimia noin? Ja vielä omaa äitiään kohtaan. Hakea tavarat ilman omistajan lupaa, piittaamatta yhtään mistään. Tuntui pahalta myyjän puolesta. Päätimme antaa heille mahdollisuuden palauttaa tavarat tiettyyn päivään mennessä. Jos tavaroita ei kuulu, viemme asian eteenpäin. Emme kuitenkaan haluaisi lähteä taistelemaan hinnan alennuksesta, vaan haluamme kyseiset tavarat takaisin. Ihastuimme mökkiin kokonaisuudessaan, tavaroineen päivineen.

Särjetty unelma

Päivä päivältä on tuntunut pahemmalta. On sellainen olo, että luonani olisi käynyt varkaita. Joku on koskenut unelmaani, särkenyt sen. Käydessämme mökillä, se ei tuntunut enää ihanalta mökiltä, vaan muistutti suuresta pettymyksestä. Unelmamökin tunnelma oli poissa.

En usko saavani kaikkia tavaroita takaisin, sillä emme muista koriste-esineitä, astioita ja pientarvikkeita niin hyvin. Osasin tehdä luettelon huonekaluista ja tärkeimmistä tavaroista, mitä muistin. Odotan nyt jännittyneenä tuota tavaroiden palautuspäivää. Haluan uskoa ihmisistä hyvää ja toivon saavamme tavarat takaisin.