21.7.2019

19.5 Toivoa

Jotenkin tuo uniapnean mahdollisuus ei tunnu ns. omalta. Väsymykseni on välillä niin omituista, sillä en palaudu pienestäkään liikunnan määrästä. Olen lomallani tehnyt kaikenlaista kivaa. Nauttinut ja liikkunut. Mutta nyt on keho laittanut tälle stopin. Joka paikkaan on särkenyt ja keho on ollut tosi kipeä. En ole muutamaan päivään oikein pystynyt tekemän mitään muuta, kuin ottamaan rauhallisesti ja huilaamaan. Epätoivo on vallannut mielen.

Jostain mieleeni juolahti, että varaan Esa Sopilta ajan, vaikka hänelle on jopa kuukausien jonot. Odotan vaikka loppuvuoteen, jos on pakko. Esa Soppi on se lääkäri, joka on tuonut esiin julkisuudessa paljon varastoraudan puutteeseen liittyviä ongelmia. Myös facebookin rautaryhmässä hän on yksi kehutuimmista lääkäreistä. Haluan kuulla nyt alan ammattilaiselta, johtuvatko minun oireet varastoraudan puutteesta vai ei? Oman lääkärini mielestä eivät johdu, mutta olen jo niin epätoivoinen, että haluan kuulla tämän myös Esa Sopilta.

Aloin tutkimaan mahdollisia aikoja. Ihan mieletön tuuri… ehkä joku peruutusaika (?) oli aktivoitunut ja juuri kotikaupungissani. Sain siis ajan elokuun puoli väliin! Nyt olen taas toivoa täynnä.



6 kommenttia:

  1. Hei, tuskin maltan odottaa minkälaisia vastauksia saat, kun mittaavat rauta- ja muut arvot!!
    Kyllä ne asiantuntijat ovat parempia alansa asioissa kuin muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mielenkiinnolla ja vähän sekavinkin ajatuksin odtan tuota tapaamista. Se jo auttaisi paljon, jos saisin vaikka vain varmuuden, että arvoni ovat päin peetä ja niillä olisi iso vaikutus nykyiseen olotilaan. En usko, että rauta yksinään minut parantaa...mutta saisi edes jotain viitteitä ja toivoa siitä, että kun arvot ovat kohdillaan, muu toipuminen alkaisi edistymään.

      Poista
  2. Hei!
    Olen seurannut blogiasi pitkään, kommentoinutkin muutaman kerran. Itse koin kovaa fyysistä väsymystä, mittautin yksityisessä labrassa ja varastorauta oli muistaakseni 10-11 luokkaa. Mittautin sen koska en olisi muuta kuin nukkunut. Aloitin raudan ja olo helpottui kuukausien päästä. Itselläni lisäksi väsymys johtuu työuupumuksesta. Kesäloma takana enkä tehnyt lomallani muuta kuin siivosin 'pakolliset'. Joka päivä pelkäsin/jännitin koska loma loppuu ja koska pitää palata takaisin. Nyt itse ymmärrän että työpaikka, jossa en voi hyvin, aiheuttaa tämän minulle. Haaveilen edelleen omasta yrityksestä, se on ainoa asia miten pysyn vielä työkykyisenä. Vapaapäivillä vaan ei tunnu palautuvan, nyt meni lomakin pelkkään olemiseen. Hyvää kesän jatkoa sinulle ja alkavaa syksyä. Kirjoitathan miten meni erikoislääkärillä, jos vaikka itse yritän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi. Kävin tosiaan viime viikolla Esa Sopilla, laitan uuden päivityksen tänään. Ikävä kuulla, että kesälomasi meni toipumiseen. Vähän samalla tavalla itselänikin. Perhee kesälomareissu viimisellä lomaviikolla oli todella hieno ja onnistunut, mutta palautuminen kesti monta päivää. Töihin meno oli shokki, koska olin aivan uuvuksissa.
      Hienoa, että osaat haaveilla! Tsemppiä yrityksen perustamiseen, jos sille tielle lähdet :).

      Poista
  3. Kiitos blogistasi. Sain siitä omaan toukokuiseen romahdukseeni voimaa, ymmärrystä ja vertaistukea.

    Fyysisten oireiden voimakkuus on hämmentävää, se tässä oli ehkä pysäyttävintä.
    Olin yhteensä 2kk sl ja sen jälkeen reilu kk osasairauslomalla. En tokikaan ole kuivilla, pahimmat fyysiset oireet helpottaneet.

    Pahimmillaan kroppani väsyi jo kävelystä, ruoka ei mennyt alas, vatsa lakkasi toimimasta, virtsaus väheni, paino laski mitää tekemättä muutamassa päivässä usean kilon, olin oikeasti harmaa kasvoiltani. En jaksanut tehdä mitään käytännössä kuin satunnaisesti. Joku päivä saattoi olla parempi kuin toinen, mutta hyvän päivän jälkeen seuraava meni taatusti uupuneena. Muisti prakasi. Tinnitystä, tykyttely ja muljahduksien tunnetta sydämessä.Pyörrytyksen tunnetta. Haukottelin taukoamatta.
    Samaan aikaan ilmeisesti homealtistus, josta kuume ja ihottuma reiluksi viikoksi.
    Uniongelmia ei ollut, päinvastoin, väsytti ja väsytti. Nukahtaminen ollut aina helpohkoa, joskin lievä uniapnea joskus todettu, jolle en voi valitettavasti mitään.

    Romahdettuani luulin kuolevani, kärsin kuolemanpelosta oikeasti ensikertaa elämässä, vaikka kuolema onkin tavallaan läsnä jo työssänikin päivittäin. Hämmentää ja hävettää, etten voinut tunnistaa itsestäni työnikin puolesta sitä, mihin olin menossa. Töissähän tein kaikki kuten pitää ja enempikin.
    Romahdus tapahtui yhtäkkiä kesäloman alkupuolella, joten tilanne oli sikälikin hämmentävä.

    Oman kropan oudot oireet ns. ilman syytä pelästyttivät jättäen pysyvän jäljen mieleen. En suhtaudu enää elämään samalla tavalla kuin aiemmin.
    Olen surullinen kroppani puolesta, kun olen sen asettanut tällaiseen vaaraan. Olen harmissani, että kroppani väsyy nyt entistä vähäisemmästä.

    Muutoksia olen joutunut tekemään toimintaani ja ajatteluuni ja näitähän täytyy vahtia koko ajan ettei lipsu entiseen. Se on selviytymisehto. Se on ainut suorittaminen, joka saa ikäänkuin jäädä.
    Esim. kesäloma ja koko kesä meni ikäänkuin piloille, mutta tämäkin pitää ajatella nyt jotenkin armollisemmin...

    Lopetin kahviaddiktina kofeiinipitoiset juomat kokonaan, siitä koin suuren avun hermostollisesti. Vatsa tosin ei toimi enää sukkelasti. Myös satunnainen tupakointi loppui. Alkoholin suhteen myös pysyn toistaiseksi nollassa, edes saunajuomaa tai tervetuliaismaljaan en ole prosenteilla ottanut, kuulema vähäinenkin määrä voi sekoittaa tässä tilassa pakan, kuten kofeiinikin. Tämä siis myös ihmisellä, joka on noin siiderin pari x kk nauttinut ja juhlinut pari x vuodessa.

    Sen verran tutkimuksista, että melko kattavat päivystykselliset laboratorioarvot olivat liki priimaa. Ferritiinikin 70. Ei edes vaihdevuosia. Joten muuta vaihtoehtoa ei lähes käytännössä ole kuin uupuminen oheisineen. Diagnoosia sain tosin odottaa 3vkoa, koska vasta sitten pääsin työterveyteen, tätä ennen päivystyksessä x2 ja tk lääkärillä, jotka eivät vissiin uskaltaneet antaa mitään kunnon dg (vain sellaisia, jotta pystyin olemaan sl) , enkä itsekään ymmärtänyt heti, että uupuminen voisi olla taustalla.
    Kaikki kuitenkin viittasi lopulta siihen tapahtumisineen vuoden mittaan: homeasunnosta muutto totaalitavaranhävityksineen ja oireineen (oli superrankkaa), muutto uuteen asuntoon, samalla työssä monia muutoksia, jotka takkuilivat pitkin vuotta (näihin ei siis itse voinut vaikuttaa käytännössä paitsi tosiaan muutettiin mikä toki hyvä asia, mutta töissä oli käytävä).

    Masennusta tai toivottomuutta en koe, mutta pelkoa terveyden romahtamisesta on jäänyt. Kovin koin kyllä ahdistuneisuutta oireiden ollessa pahimmillaan, melko luonnollista mielestäni.
    Uusia lääkityksiä ei ole tarvinnut aloittaa. Jo olemassaoleva verenpainelääke beetasalpaaja riittää toivottavasti.

    Työssä edelleen asiat aika mullinmallin, sinne palattava kuitenkin. Elättelen toiveita, että toivun tarpeeksi hyvin vaihtaakseni hieman tasaisempaan työpaikkaan.
    Ikä 40+, nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi. Mukava kuulla, että olet saanut vertsiatukea blogini kautta. Työuupumus on todella monihaarainen "juttu" ja oireita voi tulla todella paljon erilaisia. Olet paljon tehnyt romahduksen jäkeen toipumisen eteen jo päätöksiä kahvin juonnista alkaen. Hienoa, että "jo nyt" olet saanut voimaa tehdä päätöksiä. Itselälni tuntui, että päätöksen tekotaito kesti palautua pitkään. Toivotan sinulle voimia toipumiseen!

      Poista