11.6.2018

15.2 Tukiverkoston tärkeys


Kun miettii näitä vuosia taaksepäin, en olisi tässä ilman tukiverkostoa. Olen saanut apua työterveyslääkäriltä, psykoterapeutilta, psykiatrilta, perheeltäni ja ystäviltäni. Kuinka onnekas olenkaan ollut saadessani noin laajan tukiverkoston. Minua on kuunneltu, lohdutettu, vedetty mukaan päivän askareihin, patisteltu ja autettu. Olen saanut tuntea, että minusta ja minun hyvinvoinnistani välitetään.  

Aluksi sairastelu oli vaikeaa, koska en kehdannut kertoa siitä kenellekään. Sen jälkeen, kun valitsin avoimemman linjan, on ollut paljon helpompaa. Aina on ollut joku, jolle puhua. Ja jos en ole halunnut puhua, sekin on riittänyt. Ei ole tarvinnut selitellä, miksi mikään ei huvita. Blogin kirjoittaminen on myös auttanut minua todella paljon. Blogin kautta tulleet rohkaisevat viestit ovat luoneet uskoa parantumiseen.




Mitä jos tukiverkostoa ei ole?

Mitä jos masentunut on yksin, ilman ystävien tai perheen tukea? Pelkkä ajatuskin tuntuu pahalta. Ilman tukiverkostoa minun olisi ollut vaikea uskoa tulevaisuuteen. Tukiverkosto voi olla masentuneelle juuri se, mikä pitää kiinni tässä elämässä. Tukiverkoston olemassaolo on todella tärkeää.

Läheisten lisäksi säännölliset seuranta-ajat työterveydessä pitivät minut kiinni paranemisprosessissa. Entä jos tukiverkostoa ei ole myöskään ammattiauttajien puolelta? Esimerkiksi lääkäri määrää lääkkeen ja masentunut jää omilleen. Ei jälkiseurantaa eikä terapiaa. En tiedä kuinka yleistä tällainen on, mutta joitakin keskusteluja nettimaailmassa on vastaan tullut.

Kuukausi ilman kakkoslääkettä

Olen ollut noin kuukauden ilman kakkoslääkettä ja tuntuu edelleen hyvälle. Lääkkeen lopetus oli hyvä ratkaisu. Olen iloinen ja energinen. Olen oma itseni, vihdoinkin! Työt maistuvat ja jaksan tehdä kokonaisen työpäivän töitä. Sekin tuntuu hyvälle. Kotona on myös kaikki hyvin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti