11.11.2017

13.7 Seminaarimatka

Istun linja-autossa ja kertaan tulevaa esitystäni. Iltapäivällä olisi seminaari, joka järjestetään asiakkaillemme vuosittain. Minulla on aina ollut esiintymisvuoro ja niin on nytkin. Tällä kertaa on ollut erilaista valmistautua esitykseen. Aiempina vuosina epävarmuus ja haavoittuvaisuus ovat olleet niin pinnalla, että olen aina harjoitellut esitystäni paljon. Nyt en ole, sillä olo on varmempi.

Matkatessamme kohti pääkaupunkiseutua, mietiskelin kuinka asiat ovat muuttuneet. Ennen niin haavoittuvainen olo on muuttunut vahvemmaksi. Epävarmuus ei ole enää läsnä. On hienoa huomata, kuinka paljon olen edistynyt. Oli hyvä fiilis.

Esiintyminen

Pääsimme seminaaripaikalle ja järjestelimme paikkoja kuntoon. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja aikaa jäi myös henkiseen valmistautumiseen. En tiedä mistä mieleeni juolahti, että mitä jos paniikkihäiriö iskee. Olen kokenut paniikkihäiriön viime keväänä. 

Mistä minä tiedän mitkä tilanteet voivat laukaista minulle paniikkihäiriön? Vaikka esiintyminen ei jännitä, jouduin kuitenkin psyykkaamaan itseäni, etten ajattele koko asiaa. Ettei vaan mikään menisi pieleen ja paniikkihäiriö iskisi. Oli esiintymisvuoroni aika ja se meni hyvin. Joitakin asioita jäi sanomatta, mutta niinhän siinä aina käy. Olin tyytyväinen, minä selvisin!


Seminaarin jälkeinen päivä

Seminaarin jälkeisenä päivänä pidin vapaapäivän. Olin ennakkoon miettinyt, että matka saattaisi olla raskas ja vapaapäivä tekisi hyvää. Olin oikeassa. Seminaarimatka oli ollut keholleni raskas. Pää oli kipeä heti aamusta lähtien. Joka paikkaan särki ja olo oli kuin krapulassa. Jonkinlainen stressi oli ilmeisesti ollut läsnä ja purkautunut yön aikana. Kehoni ei siis vieläkään kestä paineita. 

Olin suunnitellut, että vapaapäivänä siivoan hiukan ja käyn pitkästä aikaa kuntosalilla. Suunnitelmat meni pieleen. Olin ihan poikki koko päivän. En jaksanut tehdä mitään vaan koko päivä meni toipumiseen.

Joka tapauksessa olin mielestäni hienosti ennakoinut tämän sopimalla itselleni vapaapäivän. Olen selvästi edistynyt oman jaksamisen kuuntelemisessa. Hienoa minä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti