23.5.2017

9.18 Muuttuneet unelmat

Unelmat vievät ihmistä eteenpäin. Jos en olisi koskaan unelmoinut mistään, olisi jotenkin hassua olla. Näin minusta tuntuu. Kun parikymppisenä oli opinnot vielä kesken, tuli sitä unelmoitua kaikenlaista. Halusin tulevaisuudelta perheen, omakotitalon, auton ja unelmien työpaikan.

Kun opiskelee, tulevaisuus on vielä auki ja tulevaisuus ehkä hieman pelottaakin. Löydänkö jostain työn, josta pidän? Millaista olisi työskennellä työssä, jota rakastaa ja josta saa ”kiksejä?” Ja onko sellaista työtä edes olemassa minulle? Tein muutamia, erilaisia alan töitä. Sitten onnekseni löysin juuri unelmieni työn.


Unelmasta oli tullut painajainen

Kolmikymppisenä huomaamattani elin täysillä unelmaani. Perhe, omakotitalo, auto ja unelmien työpaikka. Juuri ne kaikki, josta olin vain uskaltanut unelmoida. Elin siis unelmaani, mutta se ei tuntunut siltä. En edes huomannut eläväni sitä, koska unelmastani oli tullut painajainen. Rakastamani työ oli tehnyt elämästänipainajaista.


Olin parasta aikaa elämäs, elämäni parasta aikaa
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast.
Ei koskaan matalaa aitaa.
Alko tuntuu, että hautaa täs samalla kaivaa.
Aina ankara itseäni kohtaan.
Vaikkei heikkouksia itsessäni kohtaa.
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani.
Tottunu olee vahvin aina kaikist,
Mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks.
Pelkäsin huomista. En halunnut herää.
Oli hetkii, kun en mistään mitään tajunnu enää.
Itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas.
Ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan.
-Cheek

Kuinka syvissä vesissä olenkaan monet vuodet uinut? Nuo laulun sanat koskettavat minua edelleen. Olen paljon kuunnellut tuota laulua syvinä hetkinä ja saanut voimaa siitä. On hyvä, että töissä kävi niin kuin kävi ja romahdin. Muuten jatkaisin vieläkin elämääni samaa rataa tai sitten kaikki tämä kokemani olisi vielä edessäpäin.



Uudet unelmat

Nykyään päällimmäiset toiveeni ja unelmat liittyvät perheeseeni ja terveyteeni. Haluan kovasti parantua ja hoitaa hyvinvointiani. Toivon saavani elää pitkän ja hyvän elämän perheeni ja ystävieni kanssa. Kaikki koettu pitää kääntää arvokkaaksi kokemukseksi, josta saan viisautta elämääni.

Haluan nähdä lasteni valmistuvan heitä kiinnostaviin ammatteihin ja saada olla heidän tukenaan opiskelujen ajan. Toivon heidän löytävän ihanat puolisot, joiden kanssa he rakentavat omaa elämäänsä. Toivon saavani kokea isovanhemmuuden yhdessä mieheni kanssa.

Arvostan elämää nykyään aivan eri tavalla. Huomaan, että kokemukseni ovat muokanneet nykyistä unelmaani valtavasti. Uskon, että tällä kaikella on ollut tarkoituksensa.



2 kommenttia:

  1. Kiitos blogista!Löysin tämän eilen ja olen kovaa vauhtia lukemassa tätä läpi. Kamppailen itsekin työuupumuksen ja masennuksen kanssa. Olin viime vuoden puolella sairaslomalla pari kuukautta ja nyt töissä taas. Palasin töihin täysillä tunneilla, kun en halunnut vaihtaa tehtävää. En tiedä oliko ratkaisu oikea. Pelkään jokaista väsynyttä tai huonoa hetkeä, kun en tiedä kuuluuko tämä toipumiseen vai enteileekö tuntemukset uutta romahdusta. Ei ole helppoa yhdistää toipumista, töitä ja perhe-eloa alle kouluikäisten lasten äitinä. Mutta yritän, toivottavasti se kantaa. Hyvää jatkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi. Toivottavasti löydät vertaistukea blogistani. Itse myös analysoin liian helposti jos olen väsynyt tai haluton tekemään mitään. On niin vaikeaa erottaa mitkä tunteet kuuluvat parantumisprosessiin ja mitkä ei.tehdä mitään. Ymmärrän, on todella haastavaa yhdistää perhe, työ, toipuminen...Toivotankin sinulle oikein paljon voimia toipumiseesi.

      Poista