3.5.2017

9.14 Mieli jaksaisi, keho ei

Aurinko paistaa kirkkaana taivaalla. On kaunis kevätpäivä tulossa. Syön aamupalaa, luen lehteä ja tuijottelen välillä ikkunasta ulos. Nurmikko pitäisi haravoida talven jäljiltä ja tänään olisi hieno haravointi-ilma. Lapset lähtivät kouluun ja laitan pyykinpesukokoneen päälle. Vaikka olen ollut hereillä jo jonkin aikaa, on väsynyt olo. Päätän huilata hetken, ennen kuin lähden haravoimaan.

Herään kolmen tunnin päästä. Olen ihmeissäni, sillä juuri eilen nukuin kahden tunnin päiväunet ja  edellispäivänä myös…

Paljon positiivisia uutisia

Tässä kahden viikon sisällä on tapahtunut päätöksiä enemmän kuin kolmeen vuoteen. Työtehtävien muutos on saatu vihdoin päätökseen ja työkokeilusta on sovittu. Näiden lisäksi sain tiedon, että kolme vuotta sitten ”oikeudenkäynnin” käynnistänyt henkilö ei palaa enää töihin vaan jatkaa opiskeluaan. Tätä tietoa en ollut osannut odottaa.

Minulla oli vielä takaraivossani ajatus siitä, että miten pystyisin kohtaamaan kyseisen henkilön, istumaan samassa kahvihuoneessa tai esimerkiksi henkilökuntapalavereissa. Nyt minun ei tarvitse enää miettiä edes tuota asiaa.


Kolme vuotta täynnä

Tosiaan, kolme vuotta sitten tämä kaikki alkoi ”oikeudenkäynnillä”. Se on pitkä aika. Olin tänään terapiassa ja kävimme ”miltä nyt tuntuu” keskustelua. Jos tuota masennuspäivää ei lasketa, mieleni on ottanut hyvin vastaan lähipäivien positiiviset tapahtumat. Mutta keho tulee vielä perässä. Olen viime päivät ollut tosi väsynyt. Jalat eivät tunnu kantavan kunnolla ja on vetelä olo. Koko keho on totaalisen uupunut.

On kuitenkin hyvä asia, että minun tekee mieleni tehdä kaikenlaista. Kuten haravoida, siivota, lenkkeillä ja palata töihin. Mutta keholleni on annettava aikaa. Kehosta on päässyt nyt viimeisimmätkin ”jännitteet” ja kolmen vuoden piinat pois. Jos en jaksa haravoida, niin sitten en jaksa. Nyt täytyy antaa kehon olla väsynyt ja toipua rauhassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti