13.4.2017

9.8 Puoli askelta taaksepäin

Hemmetin hemmetti, kun tuo tuleva kolmikantakeskustelu on koko ajan takaraivossa. Sekoilen kaikessa ja huomaan miettiväni tilaisuuttaa koko ajan. Nythän on kyse tavallaan ”elämästä tai kuolemasta”, koska olen päättänyt tämän olevan viimeinen palaveri. Ahdistus on palannut jälleen arkeeni. Mutta jaksan sillä, että tiedän tämän olevan viikon päästä ohi. 

En tunne kuitenkaan heikkoutta, vaan päinvastoin, tunnen vahvuutta. Tunnen olevani vahva siksi, että olen tehnyt sen päätöksen: ottakaa tai jättäkää. Oli kumpi vastaus tahansa, tiedän, että voin alkaa elämään oikeaa elämää viikon päästä. Piina pääsee lopullisesti pois. 


Sekoilen ja sekoilen 

En ole taaskaan läsnä arjessa ihan koko aikaa. Mutta jos jotain positiivista hakee, olen enemmän läsnä kuin aiemmin ahdistuneena. Sekoilen jälleen tekemisissäni. Edellispäivänä otin aamulääkkeet iltalääkkeiden sijaan. Huomaan, että en kuuntele muita, vaan olen paljon ajatuksissani, siellä jossain. En saa niin kauheasti tehtyä mitään. Talviverhotkin ovat vielä keittiön ikkunassa… 

Ajatuksia tulevasta kolmikantakeskustelusta 

Olen sitä mieltä, että esimieheni ei osaa tehdä päätöstä, eikä taida ymmärtää asian ydintä. Myönnän, että tämä on vaikea tilanne myös hänelle, koska olen isossa roolissa nykyisessä työnkuvassani. Olemmehan pitäneet palavereita asian suhteen jo lukuisia kertoja, mutta mitään päätöstä ei ole tehty mihinkään suuntaan. Ja juuri tämä saa minut enemmän sekaisin. 

Olen tehnyt oman päätökseni, että kaikki asiat käydään läpi kolmikantakeskustelussa. Olen kirjoittanut paperille ylös kaikki mahdolliset asiat ja huolehdin että ne käydään silloin läpi. Olen tehnyt myös uuden työtehtävien muutosehdotuksen, jonka aion esitellä palaverissa.

Kävin työpaikalla 

Olen jostain syystä hukannut sairaslomatodistukset, jotka pitivät lähettää Kelaan. Onneksi paperit löytyvät työpaikan arkistosta, joten päätin lopettaa etsinnät ja hakea ne sieltä. 

Menen rohkeasti työpaikalle ja kaikki paikalla olijat tervehtivät iloisesti. Käyn juttelemassa lähes kaikkien kanssa, pääasiassa tiimini kanssa. Oli hienoa jutella ja nähdä työkavereita. Minulta kyseltiin, tulenko jo ensi viikolla töihin. Samalla he painostivat, että älä tule, jos et oikeasti jaksa. Kyllä he pärjäävät täällä, pääasia että minä parannun. Tiedän, että he pärjäävät ilman minua. Oli hienoa nähdä heitä. Toki, tuli haikea olo, jos viikon päästä joudun ilmoittamaan, että jään toistaiseksi sairaslomalle ja sitten kokonaan pois. 


Kävin myös terapiassa 

Onneksi minulla oli myös terapia eilen. Olen niin ahdistunut tästä odottelusta. On kuitenkin iso asia minulle, saanko jatkaa ehdottamani työn parissa vai jäänkö kokonaan pois. Lohdutti myös ajatus, että terapeutti lupasi tulla kolmikantakeskusteluun mukaan, jos näen sen tarpeelliseksi. Tänään iltapäivällä minulla on lääkäriaika tuota kolmikantakeskustelun valmistelua varten. 

Lääkärin tapaaminen

Lääkärissä meni hyvin. Lääkäri oli samaa mieltä, että minua on pidetty liian kauan ”löysässä hirressä”. Hän huolehtii, että joku päätös saadaan kolmikantakeskustelussa aikaiseksi. Kerroin myös lääkärille, että olen valmis luopumaan työstäni, ellei sopivaa työnkuvaa löydy. Haluan aloittaa keskittymisen paranemiseen. 


Nyt täytyy vain elää päivä kerrallaan ja kestää tämä ahdistus. Onneksi pääsiäinen on alkamassa ja tiedossa on herkuttelua, yökylävieraita, ulkoilua jne. Toivottavasti keskittyminen näihin onnistuu. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti