20.4.2017

9.10 Kolmikantakeskustelu

Vastaanotolla meitä oltiin jo vastassa. Menimme neuvotteluhuoneeseen ja pyynnöstäni sinne oli tuotu flläppitaulu. Tosi hienoa, ajattelin. Työterveyslääkäri kertoi, mitä kolmikantakeskustelu pitää sisällään ja sitten aloitimme. Annoin luvan kertoa sairauksistani niiltä osin, miten ne liittyvät keskusteluun ja ovat tarpeellisia. 

Lääkäri kertoi heti aluksi, että asiantuntijoiden lausunnon mukaan tilanne on 3-0. Eli en voi enää palata entisiin työtehtäviini. Tarkennuksena vielä, että tekemään esimiestyötä. Jatkoin lääkärin kertomaa, että olin tullut palaveriin sillä mielellä, että tämä olisi viimeinen palaveri tästä asiasta. Olemme pitäneet jo niin monta palaveria, etten enää jaksa. 

Työnantaja puolestaan kertoi, että he olivat tulleet palaveriin siinä mielessä, että kuulevat minun terveydellisen tilanteen. Ja olivat lähtökohtaisesti ajatelleet minun palaavani entisiin töihin. 


Muutuin todella ärtyneeksi 

Siinä vaiheessa minulla ”pimahti”. Olin arvannut tuon työnantajan ajatusmallin. Muutuin todella ärtyneeksi. Kerroin, että olemme pitäneet aiheesta ainakin jo kymmenen palaveria. Lisäsin vielä, että olen ensimmäisen kerran sanonut marraskuussa, että nyt näyttää siltä, että luultavammin en voi tehdä enää esimiestyötä. 

Tuli sellainen olo, että olen puhunut kaikissa niissä lukuisissa palavereissa seinille. Olen turhaan jankuttanut asiasta ja kärsinyt töissä marras-maaliskuun ajan, eli viisi kuukautta. Ja minua ei ole otettu todeksi koko tänä aikana. Minusta tuli riidanhaluinen. 

Huonoa käytöstä 

En ole ikinä ennen käyttäytynyt palaverissa noin huonosti. En pystynyt kerta kaikkiaan kuuntelemaan mitään, vaan kaikki puheet tuntuivat turhanpäiväisiltä höpinöiltä. Välillä puhe puuroutui, enkä kuullut mitään. Olin vihainen ja samalla pidättelin itkuani. Huomasin olevani välillä jossain muualla, piirtelin vain palluroita ja viivoja papereihin. Keskeytin kaikkia koko ajan ja tiuskin kaikille jatkuvasti. Mielessäni koko ajan mietein, missä vaiheessa paukautan ottavani lopputilin siksi, että en jaksa kuunnella mitään lässytyksiä enää. Onneksi sentään tuon kommentin tajusin pitää sisälläni. 


Lopputulos 

Lopputulos oli minulle hieman sekava. Olin niin ärtynyt ja samalla pahoillani palaverin loppuajalla. Tuntui, että sain mitä halusin, mutta en saanut kuitenkaan mitä halusin. Sovittiin työkokeilusta, joka alkaisi toukokuussa. Näin saisin pikkuhiljaa palata työelämään ilman paineita. Periaatteessa minua hävetti käytökseni niin paljon, että en oikein saanut sisäistettyä mitään mitä sovittiin. 

Lähdimme palaverista sillä asenteella, että asiat on sovittu. Itselläni oli sekava olo ja samalla minun käytökseni hävetti. Esimieheni halasi minua, samoin HR asiantuntija. Minua nolotti vielä enemmän. 

Pikaterapia

Minulla oli todella paha olla kolmikantakeskustelun jälkeen. Laitoin terapeutille seuraavana aamuna viestin, että jos on tyhjiä aikoja tai peruuntumisia, olisi tarve päästä purkamaan kiukkuani ja puhumaan. Minun onnekseni joku oli sairastunut ja pääsin heti aamulla terapiaan. Siellä purin kiukkuani lisää. 

Terapeutti oli sitä mieltä, että palaveri oli mennyt liikaa tunteisiini. Sen takia, kun odotukseni olivat niin kovat, reagoin tuolla tavalla. En nähnyt edelleenkään sovitusta päätöksestä mitään hyvää. Keskustelimme paljon ja otimme plussia ja miinuksia esiin. Lopputuloksena päädyimme siihen, että minähän sain mitä halusin. En vain nähnyt sitä kaikelta ärsyyntymiseltäni. 

Totuttelen asiaan

Nyt totuttelen asiaan. Sain sairaslomaa vielä 2 viikkoa, jotta toipuisin keskustelusta. Viikon päästä olisi lääkärissä tunnin aika. Silloin vedetään yhteenvetoa ja tehdään tarvittavia papereita ja uutta hoitosuunnitelmaa. Hävettää mennä lääkäriin, koska käyttäydyin niin huonosti. 

Alan pikkuhiljaa olemaan tyytyväinen lopputulokseen. Sain mitä halusin. Tuli jo vähän ikäväkin töitä ja työkavereita. Toivottavasti sovittu ratkaisu tulee toimimaan ja parantumiseni etenee.


2 kommenttia:

  1. Minullakin paloi päreet työterveysneuvottelussa. Kyse oli kuudennesta neuvottelusta, ja sama selittely jatkui. Karjaisin" Nyt loppuu toi selittely. Mun terveyteni on ollut vaarassa ja se ei saa enää olla vaarassa".

    Olin ihan raivon partaalla ja tajusin tilanteen. Silmissä sumeni. Sanoin siinä kohdassa "mulla menee kohta maltti kokonaan" ja osasin vaieta.

    Tämän jälkeen työsuojeluvaltuutettu tykitti perään työturvallisuuslakia jne. että työnantajalla on velvollisuutensa.

    Sitten väitettiin vielä, ettei kukaan muu muka stressaa työstä. Siihen ärähdin "Aijaa, miten täällä sitten on niin paljon sairauslomia ja vaihtuvuutta". ja "Mitä väliä on mitä muut kokee? MUN terveyteni on ollut vaarassa ja se ei saa enää vaarantua". Lisäksi totesin, että jos kerran kukaan muu ei ole näin stressaantunut, niin voihan mun töitäni sitten siirtää heille. No, työnantaja tiedosti varmaan itsekin, miten sen piteni väittäessä, ettei kukaan muu stressaisi...

    Mitään vaikutusta sanomisillani ei ollut. Olin kuitenkin hyvällä mielellä siitä, että en enää vain istunut kilttinä hiljaa kuuntelemassa jälleen kerran, miten minusta etsittiin vikoja jne.

    Sain kehut psykoterapeutiltani ja coachiltani jälkeenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että kirjoitit kokemuksestasi. Kolmikantakeskusteluista taitaa olla näköjään muillakin huonoja kokemuksia.
      Pääsittekö silti yhteisymmärrykseen loppujen lopuksi? Minulla tosiaan kävi niin, että lääkärin lausunnot sai vastapuolen ymmärtämään, että on tosi kyseessä.

      Poista