30.3.2017

9.3 Sata kiloa kevyempänä

Kerroin terapiassa paniikkioireista. Olen ilmeisesti ollut vielä jollain tasolla toiveikas, että työtehtävät tulisivat muuttumaan. Tuolla pienellä toiveella olen jaksanut olla töissä koko alkuvuoden. Keskustelujen lopputuloksenahan oli, että esimiestyöt jatkuvat ennallaan. Nyt kun tuo pienikin toive oli murskaantunut, keho vastaanotti tiedon voimakkaasti. Ahdistus esimiestöiden jatkumisesta on ollut niin suuri, että se aiheutti tuollaiset paniikkikohtaukset. 

Psykiatrin vastaanotolla

Minulla oli tsekkauskäynti psykiatrilla. Käyn noin kuukauden välein hänen luonaan ja viikoittain psykoterapiassa. Äkilliset sairaudet tai terveydentilamuutokset hoidetaan työterveyslääkärillä, sillä psykiatrilla ei ole ns. nopeita aikoja. 

Kerroin samat tarinat psykiatrin vastaanotolla. Tein myös kaikenlaisia testejä. Hän oli sitä mieltä, että minulla ei ole enää paluuta esimiestehtäviin nykyiseen työpaikkaani. Olen fyysisesti sekä henkisesti todella huonossa kunnossa. Psykiatri kirjoitti minulle lisää sairaslomaa. 



100 kg:n taakka 

Tuon psykiatrin analyysin jälkeen tuntui, kuin minulta olisi sadan kilon taakka pudonnut harteiltani. Vihdoinkin virallinen taho lausuu minulle nuo sanat. Nyt on joku, joka todellakin uskoo minua. Sain myös varmuuden tunteilleni, että en oikeasti ole "hullu," saati yksin tuntemuksieni kanssa. Minulla on nyt todella helpottunut olo. 

Vihdoin ja viimein

Kyllä, nyt sitten vihdoin ja viimein esimieheni ymmärsi asian. Harmittaa, että oma terveys on mennyt näin huonoon kuntoon, ja nuo paniikkikohtaukset tarvittiin, jotta tilanteen vakavuus otettiin huomioon myös työpaikalla. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Nyt voin hyvin mielin olla sairaslomalla ja kuntouttaa itseäni. On paljon kevyempi olla. Se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en aio murehtia siitä. Kaikkein tärkeintä on löytää oma itseni takaisin ja tervehtyä. Jospa nyt voisin todeta, että tämän kalenterivuoden suunta on kohti parantumista!


2 kommenttia:

  1. Löysin blogisi tänään ja luin osan ja se sai minut itkemään. Koska tarinamme on niin samankaltainen ja taidamme vielä juuri tänään olla tietyllä tavalla ihan samassa kohtaa. Pystyisikö sinulle laittamaan yksityisviestiä jotenkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi ja hienoa, että olet löytänyt blogini. Lähetin sinulle yhteystietoni, toivottavasti tuli perille, niin voidaan olla yhteyksissä :)

      Poista