12.3.2017

8.9 Trauman käsittelyn jälkeinen väsymys

Hiihtoloma meni hyvin. Nuoriso sai nukkua niin paljon kuin halusivat ja nähdä kavereitaan. Mitään reissua ei perheen kesken tehty. Minä kävin myös tapaamassa ja kahvittelemassa ystävien luona. Tein myös parin päivän reissun Tampereelle ystävän luo. Hiihtoloma meni kaiken kaikkiaan mukavan rennosti, hyvissä fiiliksissä. 

Kun hiihtoloman jälkeinen työviikko alkoi, oli heti maanantaina jälleen terapia. Olemme käyneet terapiassa läpi työperäisen trauman aiheuttamaa asiaa perusteellisesti. Nyt olisi sitten viimeinen trauman käsittelykerta, ellei todeta, että tupla-aikoja tarvitsee ottaa lisää. 

Ennen terapiaan lähtöä selasin kotona kansiota läpi. Kansio on täynnä papereita kevään 2014 ”oikeudenkäyntiin” liittyen. Koko kansion sisältö tuntui jotenkin jo naurettavalta. Ehkäpä pääsen tästä asiasta yli :). Lähdin hyvin mielin terapiaan. 



Hautajaiset traumalle?

Terapiassa saatiin kaikki asiat käytyä loppuun ja lyömään kansio kiinni lopullisesti. Parasta olisi, että pitäisin kansiolle ”hautajaiset”. Eli konkreettisesti en antaisi sen sisällön ja niiden tapahtumien enää hallita elämääni, vaan päästäisin pois. Kansio ei tulisi minua kotona missään vaiheessa vastaan ja muistuttaisi tapahtumista. Ajatus hautajaisista tuntui hassulta, mutta silti houkuttelevalta ja järkevältä järjestää. Kohottaa malja uudelle alulle ja polttaa kansion sisältö vaikka takassa. 

Veto aivan poissa

En tiedä, onko trauman tiheä käsittely tehnyt sen, että jälleen on veto ihan poissa. En jaksaisi aamulla herätä ja lähteä töihin. Tuijotan taas seiniä, ja mietin, että mitä laittaisi päälle. Ei huvita pukea eikä lähteä töihin. Mutta lähden kuitenkin. 

Olen hiihtoloman jälkeen nukkunut työpäivien päätteeksi kahden tunnin päiväunia. Miten voin olla näin poikki? En saa töissäkään tehtyä mitään. Nypin vaan kiireellisiä töitä pois käsistä. Kaikki ne työt, jotka tarvitsevat hiukankin ajatusta ja keskittymistä, olen vaan siirtänyt eteenpäin. Ja hei, teen vain puolikasta työpäivää. Tätä on jatkunut jo kaksi viikkoa. Huomenna meillä on johtoryhmän kokous. Pitäisi katsella kaikenlaista ja suunnitella tulevaa vuotta lisää. Mitenkähän jaksan olla hereillä, vaikka kokous alkaa jo aamulla klo 9. 


Johtoryhmässä
On vaikea keskittyä olennaiseen. Ärsyttää kaikki asiat. En tiedä miksi. Välillä mieleni katoaa jonnekin muualle ja on vaikeaa olla läsnä. Mitkään asiat eivät jaksa kiinnostaa. Esitän kiinnostunutta huonoin tuloksin. Mitähän muut ajattelivat? Ihan varmaan huomasivat, etten ole oma itseni. Välillä heitin jotain kevennystä. Sellaista, jota minä normaalina itsenäni heittäisin. Mutta se ei ollut aitoa. 

Meillä on hyvä johtoryhmä ja tässä porukassa uskaltaa sanoa mitä vain, pelkäämättä väärin ymmärrystä. Olisin hyvin voinut palaverin alussa sanoa olevani aivan väsynyt. Mutta en jotenkin halunnut, saati kehdannut. Kun teen puolikasta työpäivää, ei sitä vaan kehtaa kertoa, että ei jaksaisi olla edes puolta päivää töissä. 

Väsymys taitaa johtua siitä, että olen nyt käsitellyt ja elänyt uudelleen tuon työperäisen trauman. Ja nyt asia on käsitelty ja kehoni päästää irti tuosta traumasta. Toivotaan, että asia on näin.


2 kommenttia:

  1. Hmmm, minusta tuntuu, että tämän blogin lukeminen (alusta loppuun, ajatuksella) saattaisi tehdä itsellenikin hyvää. Itsekin poden työuupumusperäistäa masennusta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Olisi hienoa, jos lukisit tarinani ja löytäisit kokemuksistani vertaistukea itsellesi. Diagnoosit saatuani olin itse aivan hukassa. Tämä kirjoittaminen jo pelkästään on auttanut minua paljon, kun on pystynyt purkamaan tunteita ”paperille”.

    Oikein hyvää kevään alkua ja jaksamista Sinulle.

    VastaaPoista