3.3.2017

8.5 Pattitilanne

Olen keskustellut työtilanteesta ja parantumisestani nyt tiheään niin psykoterapeutin, työterveyslääkärin kuin psykiatrin kanssa. Minulla on työperäinen trauma. Okei, se on tullut jo hyvin selväksi. Mutta, mitä asian suhteen pystytään tekemään, jotta työkuntoni palautuisi normaaliksi?

Totaalinen pattitilanne

Olemme keskustelleet, että parannunko ollenkaan, jos jatkan nykyisessä työssä? Estääkö tuo syvä trauma sen? Olisiko parempi ottaa lopputili? Sitten on sellainen näkemys, että jos otan lopputilin ja jään kotiin, luultavammin masennun pahemmin. Jään yksin kotiin, eikä ole syytä nousta. Ihminen tarvitsee parantuakseen osittain myös työtä ja sosiaalista kanssakäymistä. 

Kolmantena näkemyksenä on, että terveydellisesti en ole siinä kunnossa, että voisin hakea uutta työpaikkaa. Enhän minä jaksa tehdä kokonaista työpäivää. En jaksa opetella uusia asioita jne. Mikään koulutuskaan ei kiinnosta.




Deadline

Lääkärit ovat suositelleet, että teen itselleni nyt deadlinen, eli takarajan, milloin joku päätös on tehtävä. Tällä hetkellä kaikki nuo ylläolevat vaihtoehdot ovat huonoja. Mutta jos siihen deadlineen mennessä en ole parantunut, on minun tehtävä jokin päätös.  Sillä tämä sama linja ei voi jatkua kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Miten näen itseni viiden vuoden päästä?

Huomasin tänään töissä, että ärsytyskynnys alkoi olla todella lyhyt. Onko tämä epätoivoin tunne vaan ajanut minua vielä enemmän epätoivoon. En näe minkäänlaista tulevaisuutta tällä hetkellä. Kyllästyttää, eikö tämä koskaan lopu. Haluan olla terve! Haluan ne tunteet takaisin, työilon ja elämän ilon.

Nyt pitäisi tehdä seuraavaan terapiakertaan jokin suunnitelma omasta työtulevaisuudesta. Miten näen itseni viiden vuoden päästä. Minkälainen elämäni on, jos jatkan kyseisessä työssä. Ja minkälainen elämäni on, jos olen jossain muualla. En saa tehtyä kotitehtävää. Ei vaan huvita.

4 kommenttia:

  1. Kiitos blogistasi!
    Tuttua tekstiä minulle,itse olen pienyrittäjä joten en ole voinut pitää pitkiä sairaslomaa,mutta olen ottanut itse osa-aikasairauslomaa,koska en jaksa tehdä täyttä päivää tällä hetkellä ainakaan.
    Taloudellisesti se ei kannata, veroja jää rästiin.
    Mutta kuuntelen itseäni,työ itsessään tuntuu oikealta vaikka taloudellisesti ei ole järkeä velkaantua vaan yritys kannattaisi lopettaa.
    Mutta jos alan ajatella sitä vaihtoehtoa, tulen ahdistuneeksi ja noita 'deadlineja' minäkin olen tehnyt mutta aina vaan päädyn jatkamaan koska työn tekeminen itsessään tuntuu oikealta.
    Siispä en ajattele sitä lopettamista enää,menen vain päivä kerrallaan ja luotan että asiat tapahtuvat aikanaan ja kaikki järjestyy.
    Tavalla tai toisella,ei kaikkea voi ratkaista tässä ja nyt.
    Mielestäni lääkärisi tekee väärin vaatiessaan sinulta deadlineja.
    Mennään päivä kerrallaan ja yritetään nauttia pienistä arjen asioista!
    Itse aion lisätä liikkumista,varsinkin luonnossa,se auttaa minua parhaiten masennukseen.
    Voimia sinullekin,yritetään keskittää ajatukset niihin asioihin jotka tuntuvat hyvältä ja piutpaut muusta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että olet lukenut blogiani :)

      Ja kiitos kannustuksesta ja näkökulmastasi. Nostan sinulle todellakin hattua, sillä pienyrittäjän ei ole helppo sairastaa Suomessa. Olet selkeästikin löytänyt tavan kuunnella itseäsi ja mennä sen mukaan. Tosi hienoa :)

      Antaa toivoa myös minulle! Minulla luultavasti tuo työperäinen trauma pitää näitä kaikkia sairauksia ja kehon oireita yllä. Ja tässä pyritään hoitamaan parhain mahdollisin tavoin tuota traumaa pois. Keväällä vaan tulee kolmas vuosipäivä tuolle työperäiselle traumalle ja on hyvin mahdollista, että nykyinen työpaikka pitää sitä sitkeästi yllä. Sen suhteen olisi hyvä tehdä joku deadline, etten vietä neljättä trauman vuosipäivää edelleen sairastaen.

      Tuossa olet kyllä ihan asian ytimessä, että ajatukset täytyisi pyrkiä keskittämään mukaviin asioihin ja piutpaut muusta :D. Elämällä on tapana järjestyä!

      Poista
  2. Hei ja kiitos blogista! Kärsin myös traumaattisesta stressihäiriöstä, joka puhkesi 'sairaassa ja epänormaalissa' työyhteisössä. Pattitilanne-luvun alkukappaleet ovat kuin omia ajatuksiani ja tämän hetkisestä tilanteestani. On ollut helpottavaa lukea selviytymisestäsi ja saada samalla toivoa omaan tilanteeseeni. Myös minä - aion selviytyä! Kuulisin mielelläni liittyikö sinulla ahdistusta/pelkoa/paniikkia työtä/työpaikkaa kohtaan ja kuinka selätit ne? Itse en kestä kohdata henkilöitä/paikkoja tai mitään muutakaan ärsykettä, joka liittyy työhön. Nämä avaa kammottavat muistot ja tuntemukset 'helvetillisistä viimeisistä viikoista' ennen romahdusta ja aktivoi voimakkaita ahdistuskohtauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi. Minulla paniikkikohtaukset tulivat silloin, kun olin monta kertaa jo palaveerannut työnantajan kanssa työtehtävien muutoksesta. Ja kun työnantaja olisi halunnut minun jatkavan esmies- ja johtotehtäviä. Ei millään ymmärtänyt, että en voi. Kun kaikki alkoi tuntua turhalta yritykseltä muuttaa työtehtäviä, sain paniikkikohtaukset. Vasta kun sain lääkärin samaan pöytään työnantajan kanssa, sain työtehtäviin muutoksen. Sen jälkeen parantumisprosessini on ollut huikea. En vieläkään ole täysin terve, mutta voin hyvin ja pystyn tekemään töitä. Työtehtävien muutos oli avain kaikkeen hyvinvointini edistymiseen. Toivotan sinulle oikein hyvää joulun odotusta ja toivottavasti vointisi paranee :)

      Poista