28.2.2017

8.3. Jälleen pohjamudassa

Huomaan käytökseni muuttuneen. On sellainen olo, että tämä on loputon suo. Olen epätoivoinen, enkä näe tulevaisuuteen. Jos kerta minulla on töissä ollessani kehossa ”vaara” päällä, onko työnteossa mitään järkeä? Lisäksi huomaan sekoilevani entistä enemmän työssäni. Laitan asioita vääriin kohtiin, elän väärää päivää. Kävelin töissä jopa siivouskomeroon, kun piti mennä wc-tiloihin.

Huomaan eristäytyväni muista. Minulla on tyhjä katse, enkä halua katsoa ketään silmiin. Teen kuulokkeet päässä töitä. Näin saan olla mahdollisimman paljon rauhassa.



Kehon oireita

Nyt kun olen sisäistänyt, mikä tilanne on, minulla on paha olla. Tekisi mieleni käpertyä johonkin nurkkaan ja itkeä. Miksei olo vain paranisi, jos itkisi vaikka kokonaisen päivän. Itkettää, mutta itku ei vaan tule. Se helpottaisi edes vähäksi aikaa.

Tämä ei ole normaalia. Kaikenlaisia kehon oireita on alkanut taas tulla. Olen todella uuvuksissa. Hiuksia lähtee päästä tosi paljon. Huuliherpes on taas tullut vierailulle. Se tulee aina, kun jokin stressitila on purkautunut. Minulla on jälleen ruuansulatusvaikeuksia. Aamuisin herään yöpuku litimärkänä.


Otin asian esille töissä

Juttelin esimieheni kanssa kehon hälytystilasta. Mitä asian kanssa voisi tehdä jne. Hän ymmärtää, mutta suurimmaksi osaksi ei. On varmaan vaikea ymmärtää toisen sairautta, koska ulospäin minun sairaudesta ei näy merkkiäkään. Olen oppinut rakentamaan sen kuoren, jonka takana voin piilossa sairastaa. Ainoa, mitä esimieheni on huomannut, että olen omissa oloissani, enkä ohjaa tiimiäni arkityössä. ”Nyt vaan ihmisten sekaan ohjaamaan arkityötä.” Mutta kun se ei ole niin helppoa. En vaan jaksa.

En tällä hetkellä itse usko, että asiat töissä muuttuvat. En tiedä miten voisi jatkaa siten, että tekisin nykyistä työtäni, mutta esimiestyöt siirtyisivät pois. Joten onko sittenkin ainoa vaihtoehto, että jään pitkälle sairaslomalle? Eihän siinäkään ole mitään järkeä, että työpaikalla ollessani pidän hälytystilaa yllä. 

On niin sekava olo, kun ei tiedä millaista elämä on kuukauden tai kahden päästä. Entä millaista se on ensi syksynä? Olenko terve vai edelleen sairas?Meillä on vain yksi elämä. Kannattaako minun tuhlata sitä tähän jatkuvaan jahkailuun?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti